keskiviikko, heinäkuu 14, 2004
Itsenäisyydestä ja sen järkkymisestä
Muutamia viikkoja sitten tunsin oloni onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Olin selvinyt vaikeasta ja osittain yllättävästäkin erosta. Toipuminen oli kestänyt ystävieni mielestä vähän liiankin kauan, mutta viimeinkin olin onnistunut, olin voimieni tunnossa.
Se tapahtui aivan yllättäen. On kuin matto olisi tempaistu jalkojeni alta juuri, kun olin oppinut seisomaan jälleen tukevasti yksin. Sinä tulit ja järkytit maailmaani. Tietämättäsi sanoit minulle kaikki oikeat sanat. Et yrittänyt imarrella, vaan olit oma itsesi. Näytit minulle sielusi ja kosketit minun sieluani. Sinun täytyi lähteä pois. Nyt minulla on vain kaunis muisto. Kuinka tässä näin kävi?
Se tapahtui aivan yllättäen. On kuin matto olisi tempaistu jalkojeni alta juuri, kun olin oppinut seisomaan jälleen tukevasti yksin. Sinä tulit ja järkytit maailmaani. Tietämättäsi sanoit minulle kaikki oikeat sanat. Et yrittänyt imarrella, vaan olit oma itsesi. Näytit minulle sielusi ja kosketit minun sieluani. Sinun täytyi lähteä pois. Nyt minulla on vain kaunis muisto. Kuinka tässä näin kävi?
# kirjoitti Sarianna: 01:57
