lauantai, heinäkuu 17, 2004

Ystävistä ja arjen ajankäytöstä

Muutin joitakin vuosia sitten nykyiselle asuinpaikkakunnalleni työn ja parisuhteen vuoksi. Parisuhteen kariuduttua olen miettinyt, miksi asun täällä edelleen. Olen saanut täältä hyviä kokemuksia ja ystäviäkin, mutta kaikki ystävyyssuhteeni täällä liittyvät tavalla tai toisella työhöni. Syntymäkaupungissani minua odottaisi - itsekkäästi sanottu, eivät he minua sen kummemmin odota, oletan kuitenkin että ottaisivat minut kernaasti takaisin samaan kaupunkiin asumaan - muutamia pitkäaikaisia ystäviä. Pidän työstäni täällä, mutta pitäisi sitä kai ihmisellä arkenakin olla muitakin konkreettisia kontakteja kuin vain työystäviin. Tuntuu siltä, että viikolla elän työelämää ja viikonloppuisin toinen Sarianna herää henkiin. Tällaistako työikäisen ja perheettömän ihmisen elämän kuuluu ollakin?

Tuntuu ikävältä, että arkipäivät kuluvat kiireisessä aherruksessa ja iltaisin kontaktit työelämän ulkopuolisiin ihmisiin hoituvat vain puhelimella tai sähköpostilla. Arkisinkin olisi välillä mukava käydä kahvilla tai muuten viettää iltaa pitkäaikaisten ystävien kanssa. Heidän kanssaan, jotka tuntevat minut läpikotaisin ja joiden kanssa keskustelu ei ennen pitkää siirry yhteisiin työasioihin. Voihan olla kuitenkin, että mikäli asuisin samalla paikkakunnalla heidän kanssaan, ei virta riittäisi tapaamisiin kuin viikonloppuisin.
Ehkä ruoho vain tuntuu vihreämmältä aidan toisella puolella...

Ai niin, eilisilta itseni kanssa meni mukavasti. :)

kommentit:
Olen varsin samanlaisessa tilanteessa ystävieni kanssa; he asuvat siellä ja tuolla ja minä taas täällä. Olen kuten sinä nyt tässä, usein kummastellut tätä välimatkakysymystä.

Ystäviään ei välttämättä näe sen useammin, vaikka he asuisivat naapurissa, mutta samalla kuitenkin jo pelkkä tietoisuus, että he ovat lähellä, tuo lohtua ja turvaa. Ettämuttasittentaasen toisaalta, olen elämäni varrella huomannut, etteivät välimatkat - pitkät tai lyhyet - ole välttämättä määrääviä tekijöitä tosiystävyyden yhtälössä.

Olen ajatellut ystävyyssuhteita ihmisten väliin sidottuina kuminauhoina, joiden todellisen vetovoiman tuntee vasta ollessaan tarpeeksi kaukana.

Ja mitä asuinpaikkaan tulee... Itselleni koti on mielenrauhaa ja turvallisuutta. Koti on siellä missä nämä elementit täyttyvät. Se voi olla yhdessä ja samassa paikassa koko elämän ajan, tai se voi muuttua useinkin. Itseään on hyvä kuunnella (myös) tämän asian suhteen. Miksi muuttaa, jos on löytänyt kodin sieltä missä on? Miksi pysyä paikallaan, jos sydän jatkuvasti kaipaa muualle?
 
Lähetä kommentti

<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?