perjantai, toukokuu 13, 2005
Tutustumista
Kun erosin entisestä rakkaastani, olin luonnollisesti surullinen ja murtunut. Parhaita asioita yhteenkuuluvaisuuden ja tunteiden lisäksi oli se, ettei tarvinnut arvailla miltä toisesta jokin asia tuntui tai kuulosti. Eron jälkeen ajatus siitä, että se suuri tutustuminen on taas jossain vaiheessa edessä uuden ihmisen kanssa, oli lähes ylitsepääsemättömän raskas.
Nyt, kun olen tutustumassa uuteen ihmiseen, olen levoton. Meidän piti olla ystäviä, mutta ajatukseni tuntuvat pyörivän yhä enemmän hänen ympärillään. Puntaroin jälkeenpäin hänen sanojaan ja hymyjään. Voisiko niiden taakse kätkeytyä ihastus ja toive jostakin suuremmasta? Koitan toppuutella itseäni ja rauhoittua tutustumaan rauhassa, mutta silti mieleni on levoton, kun en tiedä mitä hän minusta ajattelee.
Nyt, kun olen tutustumassa uuteen ihmiseen, olen levoton. Meidän piti olla ystäviä, mutta ajatukseni tuntuvat pyörivän yhä enemmän hänen ympärillään. Puntaroin jälkeenpäin hänen sanojaan ja hymyjään. Voisiko niiden taakse kätkeytyä ihastus ja toive jostakin suuremmasta? Koitan toppuutella itseäni ja rauhoittua tutustumaan rauhassa, mutta silti mieleni on levoton, kun en tiedä mitä hän minusta ajattelee.
# kirjoitti Sarianna: 17:57
