Elämänpolkuni

Kiirettä on pitänyt ja luovuus on ollut tauolla. En ole saanut kirjoitettua oikein mitään ja olen ollut kireä töissä ja väsynyt töiden jälkeen.

Taannoiset treffit poikivat parin viikon viiveellä kaksi uutta tapaamista, ja taidan olla päätä pahkaa ihastumassa. Toisaalta olo on tosi hyvä, mutta toinen puoli minusta tuntuu jarruttelevan ihastumista. Mistä sitä koskaan tietää kuinka tässä tulee käymään? On kivaa olla yhdessä ja ihanaa paistatella siinä lämpimässä tunteessa, joka minulla tuntuu olevan aina tapaamisemme jälkeen. Samalla minusta tuntuu, etten saa hänen katseestaan ja kosketuksestaan tarpeekseni. Mietin, mitä hänen hymynsä takana piileskelee ja mitä hän ajattelee, mutta en saa siihen selvyyttä. Hän vaikuttaa viihtyvän seurassani, mutta silti olen epävarma. Hänen suudelmansa vie jalat altani, ei tällaista voi olla olemassakaan...