Elämänpolkuni

Mukavaa, kun vanhat muistot palaavat mieleen. Nyt kävi kuitenkin niin, ettei pihapiirissäni työskentelevä mies ole se joksi häntä luulin, taaskaan. Tänään hän kertoi ikänsä, eikä se täsmää lapsuusihastukseni ikään, eli ei hän ole se toinenkaan arvaukseni. Alan epäillä, että olemme molemmat erehtyneet henkilöstä, emmekä ole koskaan tavanneet aiemmin. Aion kysyä häneltä suoraan mistä tunnemme, kunhan joskus olemme hetken kahden. En kehtaa kysyä sitä hänen työkaverinsa ollessa paikalla. Täytyy kyllä sanoa, että herrat ovat olleet mukavaa kahviseuraa, joten kannattaa se riskinotto aina joskus... Ja eikös jokaisen rohkean naisen kuulu ainakin kerran elämässään koukata selvinpäin kotipihasta herraseuraa itselleen? ;)