Elämänpolkuni

Seisomme mökin kuistilla vierekkäin ja ihastelemme myrskyä, joka riehuu meren yllä. Et kosketa minua, mutta olet niin lähellä, että voin aistia lämpösi. Voimakas sade ja salamat saavat ihoni nousemaan kananlihalle. Vai onko se sittenkin sinun läheisyytesi? Tekisi mieleni tulla kainaloosi, mutta en voi. Ystävämme seisovat vieressämme eivätkä he saa huomata. He eivät ymmärtäisi. Yksi heistä taitaa toivoa, että palaisit entisen tyttöystäväsi kanssa vielä joskus yhteen. Miksi, sitä en voi ymmärtää, koska sinä sanot ettet rakastanut häntä.

Kerrot elämästäsi kaukana vain vähän. Sanot, että onhan meillä aikaa jutella siitä toiste. Haluat kuulla mitä minun elämääni kuuluu nyt. Kyllähän sinä sen varmasti tiedätkin, että etsin edelleen rakkautta. Sitä sellaista, joka ei pääty koskaan. En ole sitä sinulle suoraan koskaan sanonut, mutta minusta tuntuu, että sinä tiedät. Taidat tuntea minut välillä paremmin, kuin minä itse. Uskomatonta, ettei välillämme oleva jännite ole kadonnut näiden kuukausien aikana. Tahtoisin olla lähelläsi, koska kohta sinä taas lähdet maailmalle. Suojeletko sinä minua itseltäsi ja haluat pitää välimatkaa? Miksi kaksi aikuista ihmistä peittelee tällätavoin kiintymystään?

Jälkeenpäin mietin lämmintä halaustasi ja sitä, kuinka hetken pidit kädestäni kiinni. Olet minulle edelleen tärkeä ja rakas.