Elämänpolkuni

Tapasin eilen monia uusia ihmisiä ystävän järjestämissä kemuissa. Ilta sujui kivasti: siirryimme kotikemuista ensin yhteen ja sitten toiseen baariin. Porukka pysyi mukavasti kasassa, kummallista. Se taitaa johtua tästä iästä, enää baarissa ei ole tarpeen sinkoilla paikasta toiseen metsästämässä, kun valtaosalla on se oma kulta jo kainalossa.

Oli mukava taas tutustua uusiin ihmisiin. Näiden uusien ihmisten kanssa esiteltäessä käteltiin ja pitkän yhteisen illan päätteeksi halasin koko porukan läpi, kuten meidän ystäväporukallamme on tapana. Minusta olisi tuntunut hölmöltä jättää nämä seurassamme olleet uudet ihmiset halaamatta. Porukassamme kaikki halaavat toisiaan, myös miehet miehiä.

Halaus kertoo tietenkin jotakin halaajien keskinäisistä väleistä, mutta minulle se kertoo myös hyvin paljon siitä toisesta ihmisestä. Eräs henkilö oli eilen häntä halatessani hyvin varuillaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna toivon, ettei se halaus tehnyt hänelle niin vaivaantunutta oloa, kuin miltä se minusta tuntui. Onhan se kait epäkohteliasta tunkeutua toisen reviirille niin. Hänestä huokui halatessa sellaista epävarmuutta ja varautuneisuutta, mitä en ole hetkeen aikaan kohdannut. Toivon todella, ettei se yksi halaus jättänyt hänelle mitään elinikäisiä traumoja... ;)

Sitä paitsi koskettaminen on mukavaa, ihmisten pitäisi tehdä sitä enemmän. Kyllä, ihmisten pitäisi paljon enemmän koskettaa toisiaan, myös muutenkin kuin seksuaalisessa merkityksessä!