Elämänpolkuni

Taas koko viikko tienpäällä. Kuten joku noheva on saattanut päätellä, on elämänpolulla jonkin moinen kirjoitustyhjiö. Pimeä ja kiireinen syksy on vaatinut siinä määrin veronsa, ettei koneen äärellä istuminen ole ollut ensimmäisenä mielessä. Eikä toisenakaan. Aikani on kulunut työreissuissa, ystävien kanssa hengaillessa ja itsekseni ollessa. Olen ottanyt hämärästä kaiken irti ja nautiskellut rauhallisista kynttiläilloista itsekseni. Lauantaina en kuitenkaan ollut itsekseni, vaan olin treffeillä. Hihii!

Kuinkas kaikki oikein alkoi? Vastasin joskus kesän melskeessä eräälle miehelle hänen netissä olleeseen seuranhakuilmoitukseensa, mutta vastausta häneltä minulle päin ei kuulunut. Unohdin koko asian, kunnes yhtäkkiä pitkän ajan kuluttua, hän otti yhteyttä minuun. Hän tiedusteli, olenko edelleen kiinnostunut ajatustenvaihdosta. Olinhan minä, ajatustenvaihto on aina mukavaa. Viikon mittaista intensiivistä keskustelua seurasi sitten tapaaminen. Mukavaa oli, tulimme hyvin juttuun. Vaikutti, että molemmille toisesta viestien ja puhelinkeskusteluiden perusteella syntynyt käsitys osui oikeaan. Tavatessamme keskustelu oli välitöntä ja miellyttävää. Nyt tutustumme tässä kaikessa rauhassa. Hymyilyttää kauheasti... :D Minussa tuntuu olevan sisäänrakennettuna sellainen ajatus, ettei näistä ihmissuhdeasioista kannattaisi hehkuttaa kovin aikaisessa vaiheessa. Varmaankin jotain taikauskoa, että taatusti menee mönkään, kun kertoo ennen kuin on varsinaisesti kerrottavaa. Mutta silti en malta olla kirjoittamatta asiasta, kun tuntuu niin mukavalta! Meni sitten syteen tai saveen, mutta pääasia on, että nyt on onnellinen hyrinä vatsanpohjassa. :) Mukavaa viikkoa kaikille!