Elämänpolkuni

Niin helposti sitä jää roikkumaan menneeseen. Helposti jättää elämättä tai elää sillä tavalla puolinaisesti. Ei ota selvää uusista mahdollisuuksista, kun onhan niitä vanhoja "tuttuja ja turvallisiakin" vaihtoehtoja olemassa. Joskus on kuitenkin sen aika, että on syytä kääntää katse eteenpäin ja lähteä tutkimaan uusia polkuja.

Olen viipottanut eteenpäin kovalla kiireellä. Viettänyt aikaa ihmisten kanssa. En ole osannut rauhoittua paikalleni, en ole miettinyt mitä tosiaan haluan tehdä. Ja siksi elimistö laittoi pakkostopin, tyyliin: nyt likka pysähdyt ja olet itseksesi. Ei siis mitään vakavaa, ihan vain sellaista fyysistä väsymystä, jonka kanssa ei viitsi mennä ihmistenilmoille. Tulisi muuten sanottua pahasti. Ja se oli kyllä fiksu juttu. Kun viettää riittävästi iltoja omassa seurassaan, tuntuu kaikki taas selkeämmältä. Tai sitten se on tämä kevät. Ihanaa, kun aurinko taas paistaa. Olen vihdoinkin herännyt talviunestani ja tänä vuonna se tuntuu erityisen hyvältä!