Elämänpolkuni

2006-09-10T13:50:00.000+03:00

...jatkoa

Syksystä tuli talvi, talvi taittui kevääksi. Tyttö tapaili muita ajatellen, että poika on varmasti edennyt omassa elämässään. Ja ehkä poika olikin. Kevättalvella tyttö ja poika ajautuivat juttelemaan keskenään pitkästä aikaa. Melkein puoli vuotta oli vierähtänyt. Tyttö kysyi pojalta, oliko tämä ikävöinyt häntä ja poika hieman ujosti myönsi sen. He alkoivat tapailla rauhalliseen tahtiin ja pikku hiljaa se luottamus, se mitä tyttö oli kovasti jo edellisenä kesänä kaivannut alkoi rakentua. Hitaasti ja ajan kanssa he alkoivat uudelleen tutustua toisiinsa. Oli itkuja ja nauruja, jännitystä ja odotusta, mutta viimein molemmat uskalsivat heittäytyä.

Välillä tunteita on niin paljon, että pelottaa, mutta silti kaikki tämä on sen arvoista. Toisen lähellä on hyvä olla. Hän tuntee minut jo niin hyvin ja haluaa silti olla kanssani. ;) Tämä julkisen kirjoittamisen lopetus on tehnyt kauan tuloaan. Tuntuu, että niin paljon on kirjoitettu. Nyt on sen puhumisen aika. Sen, että oikeasti sanon, että rakastan.

Kiitos teille, jotka olette lukeneet ja kommentoineet. Olette lämmittäneet olemassaolollanne. Ehkä vielä joskus tulee aika kirjoittaa.
Lämmintä syksyä ja halaus Sariannalta!

Hengissä ollaan

2006-06-28T23:30:00.000+03:00

On se merkillistä. Juuri tänään selailin pitkästä aikaa tätä Elämänpolkuani (joka tuntuu käytännössä lopettaneen julkisen elonsa) ja ajattelin, että nyt olisi mukava kirjoittaa jotakin. En kuitenkaan saanut sitä tehtyä. Sitten tuli huhuilu. No hyvänen aika: tuumasta toimeen! Kyllä täällä vielä hengissä ollaan ja elämääni kuuluu ihan hyvää. Työelämä porskuttaa eteenpäin tasaiseen tahtiin (sillä rintamalla ei mitään uutta, eikä mielenkiintoista) ja sosiaalielämäkin on aika tasaisella mallilla. Tai siis niin tasaisella mallilla, kuin se tällä tyttösellä nyt ylipäänsä voi olla. Jospa siitä hieman enemmän...

Olipa kerran tyttö, joka tapasi pojan. He ensin tapasivat ja sitten tapailivat. Kevät vaihtui kesään ja kesä syksyyn. Tyttö viihtyi pojan seurassa, mutta jokin pojan käytöksessä vaivasi tyttöä. Tyttö ajatteli, että poika varmaankin haikaili toisen tytön perään, koska hän vaikutti jotenkin hajamieliseltä. Poika ei oikein tuntunut heittäytyvän suhteeseen ja tämä tuntui tytöstä ikävältä. Tyttö ei tiennyt mitä poika hänestä halusi. Poika ei kai tiennyt itsekään. Siksi tyttö lakkasi ottamasta enää poikaan yhteyttä. Tapailut harvenivat ja loppuivat. Tytön sydämeen sattui, mutta hän halusi toimia näin itseään suojellakseen.

Tyttö halusi unohtaa pojan ja ajatteli siinä onnistuneensa. Kuitenkin kerran rengasliikkeessä ollessaan tyttö näki erään nuoren miehen, joka muistutti poikaa. Tyttö katseli nuorta miestä haikeasti hymyillen, kyyneleet silmissään. Hän huomasi kaipaavansa poikaa edelleen. Yrityksistä huolimatta poika ei ollut lähtenyt tytön sydämestä.

jatkuu myöhemmin...

"Eteenpäin", sanoi mummo lumessa.

2006-03-27T14:08:00.000+03:00

Niin helposti sitä jää roikkumaan menneeseen. Helposti jättää elämättä tai elää sillä tavalla puolinaisesti. Ei ota selvää uusista mahdollisuuksista, kun onhan niitä vanhoja "tuttuja ja turvallisiakin" vaihtoehtoja olemassa. Joskus on kuitenkin sen aika, että on syytä kääntää katse eteenpäin ja lähteä tutkimaan uusia polkuja.

Olen viipottanut eteenpäin kovalla kiireellä. Viettänyt aikaa ihmisten kanssa. En ole osannut rauhoittua paikalleni, en ole miettinyt mitä tosiaan haluan tehdä. Ja siksi elimistö laittoi pakkostopin, tyyliin: nyt likka pysähdyt ja olet itseksesi. Ei siis mitään vakavaa, ihan vain sellaista fyysistä väsymystä, jonka kanssa ei viitsi mennä ihmistenilmoille. Tulisi muuten sanottua pahasti. Ja se oli kyllä fiksu juttu. Kun viettää riittävästi iltoja omassa seurassaan, tuntuu kaikki taas selkeämmältä. Tai sitten se on tämä kevät. Ihanaa, kun aurinko taas paistaa. Olen vihdoinkin herännyt talviunestani ja tänä vuonna se tuntuu erityisen hyvältä!

Kirjoittamattomia sanoja

2006-02-19T02:30:00.000+02:00

Aikaa on kulunut kirjoittamatta. Tuntuu siltä, ettei paljon mitään kirjoittamisen arvoista ole tapahtunut. Kuitenkin se, mistä olisin voinut kirjoittaa, on koskenut toista ihmistä enkä ole tahtonut kirjoittaa tänne hänen tietämättään. Niinpä olen jättänyt kirjoittamatta. Päivät ovat muuttuneet viikoiksi ja ns. paluu on ollut yhä vaikeampaa. Itse asiassa tästä kirjoittamisesta tuntuu tulleen pakko, eikä mikään mikä on pakollista, ole enää niin mieluisaa. Tässä siis ollaan. Tilanteessa, jossa en tiedä mihin suuntaan polku vie. No, aika näyttää...

Viimeisiä viedään vuonna 2005

2005-12-28T14:43:00.000+02:00

Aurinko paistaa puiden takaa, lumi narskuu kenkien alla. Joulu on mennyt ja uusi vuosi tulossa. Olen tämän viikon lomalla ja tuntuu ihanalta hengähtää kiireiden keskellä. Tämä vuosi on ollut hyvä, monella tavalla jopa eheyttävä. Loppuvuonna kirjoittaminen on tuntunut erityisen vaikealta. Olen joutunut olemaan liiaksi koneen ääressä töitteni kanssa, joten ilta-aikaan tietokonetouhut eivät ole houkutelleet.

En olisi halunnut, että talven synkkyys painaa mielen matalalle, mutta niin on kai käynyt. Nukuttaisi vaan koko ajan. Tämä pimeys ei sovi ihmisvartalolle... Vaihdan vuoden uuteen ystävieni kanssa talvisella mökillä, siitä tulee varmasti ihanaa! Sopivaa vaihtelua tähän pimeyteen. Mukaan paljon seurapelejä, joitakin ilotulitteita, lämmintä vaatetta (sekä lämmikettä sisäisesti nautittavaksi) ja pulkka. Sitten pulkkamäkeen... :)

Toivon, että vuosi 2006 tuo tullessaan iloa, onnellisuutta, rakkautta ja paljon hyviä hetkiä.

Sekavia ajatuksia yössä

2005-12-19T23:46:00.000+02:00

Miksi se, mikä tuntuu hyvältä, satuttaa eniten? Hänen samankaltaisuutensa - tuntuu, kuin olisimme joskus toisistamme erotetut, yhteen kuuluvat. Hänen läheisyytensä humalluttaa minut. Hänen kätensä tietävät milloin koskettaa. Hänen sanansa, suorat ja rehelliset, ovat usein oikeassa, mutta joissakin asioissa niin väärässä. Hän, vahva, on heikompi minua. Ääneni saa hänet rauhoittumaan, kosketukseni vie häneltä kivun pois.

Karuselli pyörii vinhaa vauhtia, mutta sen vauhti saa minut voimaan pahoin. En halua päästää irti. Miten yhteen suuntaa pyörivä karuselli, voi kuljettaa kahta ihmistä eri suuntiin? Lopulta uskaltaudun laskemaan irti. Meitä molempia sattuu, minua enemmän kuin sinua. En silti tämänkään jälkeen aio kovettaa itseäni. Hetken rakennan itseäni pienistä palasista ja sitten olen taas koossa. Ja iloinen siitä, että tunsin. Tunnen taas jonain päivänä, mutta nyt on aika elää vain itselleni.

Kuin kaksi marjaa

2005-12-06T19:58:00.000+02:00

Anada kiinnitti huomiota kommentissaan siihen, että epäilin minun ja tämän uuden tuttavuuden (kutsutaan häntä vaikkapa Runopojaksi) olevan liian samanlaisia mihinkään ystävyyttä syvällisempään. Raja on itse asiassa jotenkin häilyväinen, sillä ystävyyden raja on tavallaan ylitetty.

Käsitellään nyt ensi alkuun kuitenkin tuota liiallista samankaltaisuutta. Ajattelen asiasta niin, että on parisuhteen kannalta hyvä juttu, jos joistakin asioista ollaan eri mieltä. Tämä on tärkeää mielenkiintoisten keskusteluiden syntymiseksi. Niissä merkittävissä, yhteisen elämän rakentamiseen liittyvissä asioissa, olisi kuitenkin suotavaa olla samoilla linjoilla. Esimerkkinä mainittakoon, että parisuhteesta ei tule mitään, jos toinen uskoo avioliittoon ja toinen ns. vapaaseen parisuhteeseen. En täysin usko siihen, että vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta jotain lisämaustetta pieni erilaisuus kuitenkin tuo. Runomiehen ja itseni tapauksessa samankaltaisuus luonteissamme tuntui alkuun hankalalta. Tuntui siltä, että kun kaksi asioiden puntaroijaa kohtaavat, ei siitä analysoinnista, spekuloinnissa ja pähkäilystä tule loppua. Joskus on hyvä myös toimia suoraan, jatkuvan keskustelun sijaan. Siihen pohjautuen ajattelin, ettei tästä kai sen kummempaa tule.

No, sitten siihen nykytilaan. Mitäpä tässä oikein ollaan? Ystäviä ollaan noin virallisesti, mutta molemmat silti pidämme toisistamme enemmän kuin ystävinä. Silti varsinainen seurustelu on poissuljettu ajatus, koska emme kumpikaan halua sitä. Hänellä on ollut vaikeuksia elämässään. Minä pystyn ja mikä tärkeintä: haluan olla hänelle tukena. Eräs ystäväni kysyi minulta, mitä tästä suhteesta saan. Hän oli mitä ilmeisimmin huolissaan siitä, saanko itsekin tästä jokseenkin erikoisesta ystävyydestä jotakin, etten ole vain se ns. antava osapuoli. Kyllä minä itsekin saan paljon. Tuntuu siltä, että saan häneltä ystävyyden lisäksi voimaa ja rohkeutta puhua (kyllä, taas sitä mennään tälle kommunikointi-osastolle) niistä asioista, jotka minulle ovat olleet vaikeita. En ole koskaan aiemmin tavannut ketään noin avointa ja hyväksyvää ihmistä. Hän on samalla hetkellä jotenkin tosi hauras ja haavoittuvainen, mutta kuitenkin kaikki ihmiset ja asiat täysin hyväksyvä. Hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni ja hän pitää kaikesta minussa. Uskon kuitenkin, että olemme jotenkin eri kohdilla menossa, joten tätä ystävyyttä kestää niin kauan kuin on kestääkseen. Että tällaisin miettein tällä kertaa...

Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu

2005-11-26T15:20:00.000+02:00

Olin eilen pikkujouluissa ja siellä oli hulvatonta! :D Illan ohjelmana oli monenlaista nukketeatterista aina karaokelaulantaan. Paljon tuli parannettua maailmaakin. Itseasiassa niin paljon, että kaikilla meillä on täällä nyt paljon parempi elää... Se on jännää, miten työkavereista löytyy aivan uusia puolia pikku hiprakassa. Nyt väsyttää niin, etten saa todennäköisesti tänään(kään) mitään järkevää aikaiseksi. No, ei oo mikään pakko saadakaan, jos ei halua.

Sunnuntaimietteitä

2005-11-20T21:09:00.000+02:00

Toiset treffit sujuivat leppoisasti. Päivä vaihtui iltaan, ilta yöhön ja yö aamuun... Juttelimme paljon ja nautimme toistemme läheisyydestä. Oli mukavaa, mutta jotenkin hän vaikutti todella tutulta. Vaikka siis emme tunne toisiamme entuudestaan. Olemme luonteiltamme liian samanlaisia mihinkään muuhun kuin ystävyyteen ja olimme siitäkin asiasta samaa mieltä. Tavatessamme viikko sitten ensimmäistä kertaa, mieleeni tuli häivähdyksen omaisesti ajatus, että minun pitäisi esitellä hänet eräälle naispuoleiselle sinkkuystävälleni. Unohdin ajatuksen saman tien, mutta se palasi mieleeni nähdessäni toissayönä unta hänestä ja ystävästäni. Ihan ihme juttu! Saapa nähdä, josko esittelisin heidät joskus toisilleen...

Päivällä jossakin tv-ohjelmassa suudeltiin. Aiemmin romanttiset kohtaukset televisiossa ovat saaneet minut kaipaamaan läheisyyttä ja rakkautta. Normaalisti toljotan herkkää kohtausta televisiota huokaillen, mutta tänään ei siltä tuntunut. Nyt haluan vain olla yksin, se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta juuri nyt.

Toiset tärskyt

2005-11-19T13:17:00.000+02:00

Tänään on sitten toiset treffit. Vatsassa on ihan pienesti perhosia ja hymyilyttää, vaikka tässä ollaankin ystävyyspohjalta liikkeellä. Silti on mukavaa tutustua uuteen ihmiseen. Sovimme, että katsotaan rauhassa mitä tästä syntyy... Jos ei vuosisadan rakkaustarinaa, niin kenties vuosikymmenen tyttö-poika-ystävyyssuhde. :)

To meet or not to meet

2005-11-16T21:06:00.000+02:00

Viikonloppu on kohta tulossa. Mieleni tekisi kysellä tältä uudelta tuttavuudelta nähtäisiinkö viikonloppuna, mutta kun en halua vaikuttaa liian innokkaalta. Olemme olleet puheissa tai tekstiviestitelleet joka päivä tällä viikolla, vuoronperään molempien aloitteesta, mutta kun en halua 'ahdistella'. Toisaalta olo on rauhallinen ja maltan odottaa tulevaa, mutta koska hänen kanssaan on niin mutkatonta jutella, olisi kiva nähdäkin taas. En haluaisi pelailla mitään pelejä, mutta en myöskään halua tukahduttaa orastavaa kiinnostusta liian aktiivisella yhteydenpidolla. Kyllä nämä ihmissuhdekuviot on hankalia. Mistä tietää kuinka toimia? Uskon itse rehellisyyteen ja hän on sanonut sitä itsestään myös, joten josko sitä ihan vaan puhuisi rohkeasti suoraan ja kysyisi nähdäänkö.

Radiohiljaisuutta ja päivänpaistetta

2005-11-14T17:11:00.000+02:00

Taas koko viikko tienpäällä. Kuten joku noheva on saattanut päätellä, on elämänpolulla jonkin moinen kirjoitustyhjiö. Pimeä ja kiireinen syksy on vaatinut siinä määrin veronsa, ettei koneen äärellä istuminen ole ollut ensimmäisenä mielessä. Eikä toisenakaan. Aikani on kulunut työreissuissa, ystävien kanssa hengaillessa ja itsekseni ollessa. Olen ottanyt hämärästä kaiken irti ja nautiskellut rauhallisista kynttiläilloista itsekseni. Lauantaina en kuitenkaan ollut itsekseni, vaan olin treffeillä. Hihii!

Kuinkas kaikki oikein alkoi? Vastasin joskus kesän melskeessä eräälle miehelle hänen netissä olleeseen seuranhakuilmoitukseensa, mutta vastausta häneltä minulle päin ei kuulunut. Unohdin koko asian, kunnes yhtäkkiä pitkän ajan kuluttua, hän otti yhteyttä minuun. Hän tiedusteli, olenko edelleen kiinnostunut ajatustenvaihdosta. Olinhan minä, ajatustenvaihto on aina mukavaa. Viikon mittaista intensiivistä keskustelua seurasi sitten tapaaminen. Mukavaa oli, tulimme hyvin juttuun. Vaikutti, että molemmille toisesta viestien ja puhelinkeskusteluiden perusteella syntynyt käsitys osui oikeaan. Tavatessamme keskustelu oli välitöntä ja miellyttävää. Nyt tutustumme tässä kaikessa rauhassa. Hymyilyttää kauheasti... :D Minussa tuntuu olevan sisäänrakennettuna sellainen ajatus, ettei näistä ihmissuhdeasioista kannattaisi hehkuttaa kovin aikaisessa vaiheessa. Varmaankin jotain taikauskoa, että taatusti menee mönkään, kun kertoo ennen kuin on varsinaisesti kerrottavaa. Mutta silti en malta olla kirjoittamatta asiasta, kun tuntuu niin mukavalta! Meni sitten syteen tai saveen, mutta pääasia on, että nyt on onnellinen hyrinä vatsanpohjassa. :) Mukavaa viikkoa kaikille!

You got mail

2005-11-03T00:04:00.000+02:00

Lähetin Matkamiehelle sähköpostia lokakuun alussa, ennen kuin tiesin hänen 'tytöstään'. Halusin kertoa hänelle kuulumisia Suomesta ja halusin kysellä mitä hänelle kuuluu. Hän pääsee sähköpostille harvoin, koska hän on sellaisessa maapallon kolkassa, jossa nämä tietokonetouhut eivät ole yhtä yleisiä kuin Suomessa. Kuultuani sen, että hän on tavannut siellä kaukana tytön, en odottanut että hän vastaisi postiini. Sain kuitenkin häneltä sähköpostia.

Hän kertoili vähän elämästään ja kyseli mitä minulle kuuluu. Hän ei maininnut suoraan tytöstä, mutta antoi ymmärtää rivien välistä, että jotain saattaa olla tekeillä. Hän kertoi, että on tärkeätä, että hän sielläkin ollessaan viihtyy. En muista tarkkaa sanamuotoa, ei hän sitä toki noin kylmästi sanonut. Ajatuksena kuitenkin se, että siellä ollessaan täytyy olla mielekästä ajanviettoa tai jotain. Olo on vähän pöllämystynyt. Toisaalta kiva, että hän vastasi minulle, mutta toisaalta olen vähän harmissani. En haluaisi elätellä mitään toiveita meidän suhteemme, mutta kun hän vaan on niin ihana. Ja mä olen ihana. Ja yhdessä me vasta ihania oltaisiinkin. Ehkä tämä tästä, joskus...

Muistojen merkintöjä, osa 1

2005-11-01T17:12:00.000+02:00

Se, mitä koin eilen,
ei tehnyt minusta heikompaa,
ei särkyneempää.
Odotustemme erilaisuus
satutti ensin vähän, hetkisen
kunnes oivalsin, ettei se tehnytkään
lopulta minulle pahaa.

Aitous ja herkkyys saavat minut tuntemaan,
välittämään ja huolehtimaan.
En tahdo kuitenkaan huolehtia liikaa,
en jäädä liiaksi kaipaamaan.
Tänään lupaan itselleni
kääntää katseeni kohti tulevaa
ja rakastaa itseäni
kuten lähimmäisiäni.

On the road again

2005-10-24T13:13:00.000+03:00

Pitkän jonottamisen jälkeen sain vihdoinkin vaihdatettua talvirenkaat uljaan ratsuni alle. Täytyy varautua siihen, että matkassa ollessani tulee talvi. Kun työkseen reissaa ympäri Suomea, ei näemmä vapaillakaan osaa olla paikoillaan... Nyt kiituri täyteen kaikkea tarpeellista ja tien päälle. Mukavaa työviikkoa kaikille työn raskaan raatajille!

Laulattaa

2005-10-24T00:36:00.000+03:00

Hallelujah on ihana kappale, jonka tämäniltainen Idols palautti mieleeni. Harmi, ettei minulla ole sitä cd:llä. Täytyy siis tyytyä hyräilemään itsekseen.

Eräs ystäväni kysyi, haluaisinko sanoittaa hänelle pari kappaletta seuraavalle levylleen. Haluaisin kyllä, mutta täytyypä katsoa. Olen aika kriittinen ja toisaalta, jos sanoitus onnistuisi niin, että se kelpaisi siihen tarkoitukseen, se saattaisikin tuntua liian henkilökohtaiselta julkaistavaksi. No, ei kai sitä pitäisi etukäteen pähkäillä... Ai niin, nyt koitti L-O-M-A :D

Hallelujah

Well I heard there was a secret chord
that David played and it pleased the Lord
But you don't really care for music, do you?
Well it goes like this:
The fourth, the fifth, the minor fall and the major lift
The baffled king composing Hallelujah

Hallelujah Hallelujah Hallelujah Hallelujah

Well your faith was strong but you needed proof
You saw her bathing on the roof
Her beauty and the moonlight overthrew you
She tied you to her kitchen chair
She broke your throne and she cut your hair
And from your lips she drew the Hallelujah

Hallelujah Hallelujah Hallelujah Hallelujah

Well Baby I've been here before
I've seen this room, and I've walked this floor,
I used to live alone before I knew you
I've seen your flag on the marble arch
Love is not a victory march
It's a cold and it's a broken Hallelujah

Hallelujah Hallelujah Hallelujah Hallelujah

Well there was a time when you let me know
What's really going on below
But now you never show that to me do you
But remember when I moved in you
And the holy dove was moving too
And every breath we drew was Hallelujah

Hallelujah Hallelujah Hallelujah Hallelujah

Maybe there is a God above
But all I've ever learned from love
Was how to shoot somebody who outdrew you
And it's not a cry that you can hear at night
It's not somebody who's seen the light
It's a cold and it's a broken Hallelujah

Hallelujah Hallelujah Hallelujah Hallelujah
Hallelujah Hallelujah Hallelujah Hallelujah

-Jimmy Buckley-

Linkiti-link

2005-10-19T15:54:00.000+03:00

Eipä sitä alakuloisuutta taas onneksi kauan kestänyt. Lauantaina ja vähän vielä sunnuntainakin tuntui, että voi prkl, mutta nyt taas elämä hymyilee. Taitaa serotoniinin tuotanto olla elimistössäni jossain määrin kohdillaan, koska surumielisyys ei kauaa minussa viivy. Onneksi! On niitä itkupäiviä tämänkin polun varrella aikoinaan ihan riittämiin ollut.

Olimme lauantaina kavereiden kanssa liikenteessä tuolla suuressa Helsingissä. Iltamyöhällä tiemme johti erääseen anniskelu-& ilottelupaikkaan. Tanssimme, nautimme virvokkeita ja nauroimme asioille. Seuraavana päivänä nauroimme, kuten tapaan kuuluu, toisillemme. Aikaisemmin illalla kuulemani ikävä uutinen ei latistanut koko iltaa, vaan onnistuin nauttimaan hyvästä seurasta. Eräs baarin hauska tapahtuma oli se, kun pitkänomainen, kalju mieshenkilö irrotteli tanssilattialla. Hänen liikehdintänsä näytti riemukkaalta ja lempeästi sanottuna hyvin huvittavalta. Voi siitä tanssin riemua, siitä tuli hyvä mieli. :) Nyt haluankin uskoa nähneeni sen, mistä muut vain kadehtivat... ;) (ettehän särje kuvitelmaani...)

Mutta tänään on juhlapäivä, joten työmaalta kotiin... Mukavaa iltaa kaikille, syödään kakkua!

Olen taas kattanut lautaset kahdelle huvikseen vaan

2005-10-16T23:36:00.000+03:00

Ei minuun saisi sattua enkä saisi olla surullinen, kun ei minulla ole oikeutta siihen. Mutta silti sattuu niin helvetisti. Kyynel vierähtää poskelle huomaamatta, mutta onneksi kukaan ei huomaa. Ympärilläni on läheisiä ystäviä, joista ne aiemmin läheisimmät, tuntuvat samalla hetkellä niin kovin vierailta. Samat ystävät ovat iloisia puolestasi. He eivät tahtoneet jostain syystä nähdä meitä yhdessä. Eivät halunneet huomata, että siinä olisi voinut olla jotain kaunista. Tapasimme taas hiljattain kun olit käymässä täällä ja vietimme aikaa yhdessä. Eivätkä ystävämme tienneet edes, että näimme kahdestaan. Olit jotenkin muuttunut, halusit palata takaisin Suomeen. Kerroit, että tulet takaisin ja sitten voit elää elämääsi täällä eteenpäin. Olin hiljaa iloinen tulevasta kotiinpaluustasi, mutta en halunnut luoda siitä sinulle paineita. Tahdoin, että jäljellä oleva aikasi siellä sujuu ongelmitta ja ilman pahempaa ikävää.

J kirjoitti aiemmin: Oo siellä jossain mun. Sillä tavoin halusin itsekin sinusta ajatella, että olet minun vaikka kaukana oletkin. Mutta eihän toista voi omistaa, et ole minun. Et ole koskaan ollutkaan. Nyt siellä kaukana olet tavannut jonkun. Tuntuu niin pahalta, että kurkkua kuristaa. Sattuu, kun tiedän että lausut nyt niitä sanoja jollekin toiselle. Kosketat, katsot silmiin ja pidät lähelläsi. En minä halunnut tähtiä taivaalta, en koskettaa kuuta. Halusin vain saada sinut tänne takaisin. Nyt en usko, että palaat tai sitten palaat hänen kanssaan. Ja tiedätkö, minä hullu olisin odottanut sinua.

Entinen töissä ja vapaalla

2005-10-12T14:19:00.000+03:00

Työskentelen samalla alalla eksäni kanssa ja siitä syystä tapaamme aika ajoin työn merkeissä. Olemme hyvissä väleissä ja kanssakäymisemme on edelleen mutkatonta ja helppoa, toisen kun on tuntenut niin monta vuotta. Olen sen luontoinen ihminen, että haluan olla kaikkien kanssa hyvissä väleissä ja olemme onnistuneet eroamaan ystävinä. Kuitenkin silloin, kun olimme yhdessä, työ- ja vapaa-ajankäyttäytymisen erottelu oli paljon helpompaa. Itse en olisi tehnyt siitä niin suurta numeroa, mutta hänelle se oli varsinkin alkuun tärkeä juttu. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Töissä ei saanut ohimennenkään mainita juuri mitään vapaa-aikaan liittyvää. Aikaa myöden asia ja käyttäytymisemme sai oikeat mittasuhteet.

Nyt, kun emme enää ole yhdessä ja asummekin eri paikkakunnilla, tulee nähtyä lähes poikkeuksetta vain työtapaamisissa. Tapasin viime viikolla hänet eräässä palaverissa ja oma käytökseni siellä jäi vähän kalvamaan. Kun välillämme ei ole enää sitä seurustelupuolta, minun on vaikeata muuttaa käyttäytymistäni nähdessämme työn merkeissä. Esimerkiksi palaverissa ollessamme kun hän kiertelee ja kaartelee puheissaan pääsemättä asiaan, saatan tokaista hänelle vähän tylystikin, että mennäänpä asiaan. Eihän se paha juttu ole, että sanoo suoraan mitä miettii, mutta kun en muille osallistujille sanoisi asiaa samalla tavoin. Sietäisin ehkä sitä kiertelyäkin vähän enemmän. Töksäytettyäni mainitulla tavalla, mietin väkisinkin miltä se muista mahtoi kuulostaa. Tahtoisin pystyä muuttamaan käyttäytymistäni häntä kohtaan töissä ollessamme, mutta onko se oikeastaan ylipäänsä mahdollista tai tarpeenkaan? Ymmärrän nyt täysin sanonnan: kuormasta ei syödä. On paljon selkeämpi homma, kun työkaverit ovat vain työkavereita. Ja töistä puheenollen, nyt takaisin jatkamaan…

Musiikkihaaveita

2005-10-11T00:21:00.000+03:00

Joskus vielä ostan pianon ja opettelen soittamaan sitä. Ja sitten hämärinä iltoina soitan sitä ja kaikki on niin ihanaa ja tunnelmallista... *siirappia, lällyä ja niin edelleen...* Ja tämä kappale on ehdottomasti yksi niistä tulevista bravuureistani.

Foolish Games

You took your coat off, and stood in the rain.
You were always crazy like that.
And I watched from my window,
Always felt I was outside looking in on you.

You were always the mysterious one with
dark eyes and careless hair.
You were fashionably sensitive, but too cool to care.
You stood in my doorway, with nothing to say,
besides some comment on the weather.

Well in case you failed to notice,
In case you failed to see,
This is my heart, bleeding before you,
This is me down on my knees.

And these foolish games are tearing me apart,
And your thoughtless words are breaking my heart.
You're breaking my heart.

You were always brilliant in the morning:
Smoking your cigarettes, and talking over coffee.
Your philosophies on art, Baroque moved you;
You loved Mozart,
And you'd speak of your loved ones,
as I clumsily strummed my guitar.

You teach me of honest things,
Things that are daring, things that are clean,
Things that knew what an honest dollar did mean.
I hid my soiled hands behind my back,
Somewhere along the line I must have gone of track with you.

Excuse me; think I've mistaken you for somebody else:
Somebody who gave a damn,
Somebody more like myself.

And these foolish games are tearing me,
You're tearing me, you're tearing me apart.
And your thoughtless words are breaking my heart…
You're breaking my heart.

You took your coat off and stood in the rain;
You were always crazy like that.

-Jewel-

Sunday Meditation

2005-10-09T19:56:00.000+03:00

Sytytän kynttilän ja asetun mukavaan asentoon. Suljen silmäni ja annan pienen laulunomaisen äänen karata huuliltani. Ääni voimistuu hiljalleen, saa ikäänkuin rohkeutta. Tunnen kuinka ääni värähtelee kehossani. Jatkan harjoitusta viitisentoista minuuttia. Mieleni on jotenkin uudella tavalla tyyni. Eilen kotiin tullessani kuljin syksyisen, kauniin puiston ohi. Se suorastaan kutsui luokseen. Puistonpenkiltä olisi nähnyt pienen lammen ja sen yllä, kellastuneiden puiden takaa paistavan auringon. Tällaisina päivinä pitäisi päästä nauttimaan ulkoilmasta, mutta tiukka aikataulu esti sen. Onneksi viikonloppu oli muuten hyvä, oloni on levollinen.

Mahna, Mahna...

2005-10-04T23:12:00.000+03:00

Bloginaapuri ei ymmärrä, mutta ei se haittaa... Tämä tyttö osallistuu innokkaasti testiin, jos se käsittelee Muppetteja ja laittaapa sen vielä blogiinsakin. :D Tosin koitan toki viikon varrella kertoa aina vähän jotain muutakin, oikeasti elämästäni kertovaa. Siitä päästäänkin sujuvasti aiheeseen. Viimeaikoina on vaivannut jonkinasteinen kirjoituskatkos. On sellainen olo, että tekisi mieli kirjoittaa paljonkin asioita, mutta kun en saa pullautettua niitä ulos. Tekstiä ei synny ennen kuin olen jäsennellyt asiat omassa päässäni. Ja vaikka kuinka koittaisin jäsennelläkin, tuntuu, etten saa mitään järkevää sanotuksi. Sitä on jotenkin niin kovin kriittinen kaikkea sanomaansa ja kirjoittamaansa kohtaan. Ikäänkuin kaiken pitäisi aina olla valmista ulos tullessaan, en itsekään valmiina ulos tullut... ;) No, nyt täytyy kuitenkin painua maate, kun aamulla alkaa retki kohti Etelä-Suomen merikaupunkia.

Wocka! Wocka!

2005-10-04T00:21:00.000+03:00

You are Fozzie Bear.
You are caring and love your friends as if they
were family. For only they will put up with
your stupid jokes.

FAVORITE EXPRESSION:
"Wocka! Wocka!"
FAVORITE AUTHOR:
Gags Beasley, comedy writer

HOBBIES:
Telling jokes, dodging tomatoes

QUOTE:
"Why did the chicken cross the road?"

NEVER LEAVES HOME WITHOUT:
His joybuzzer, his whoopee cushion and Clyde, the
rubber chicken.

What Muppet are you?
brought to you by Quizilla

Vaihtelu virkistää. Tuokaa mulle vaihtelua, pliis!

2005-10-03T23:52:00.000+03:00

Jo puolitoista viikkoa töitä yhtäjaksoisesti omalla paikkakunnalla, tuntuupa tämä puuduttavalta. Näin tienpäällä työskennellessä sitä tottuu tähän reissaamiseen. Viime viikolla kolme ensimmäistä päivää toimistolla tuntuivat taivaallisilta, mutta sitten alkoi jo maistua puulta. En saanut oikein mitään aikaiseksi. Olisi pitänyt istua ja naputtaa koneella, mutta en tiennyt miten jatkaa. On se sentään hienoa, että keskiviikkona koittaa taas aikainen lähtö ja pari päivää reissussa!

Uskotaan

2005-10-01T00:26:00.000+03:00

Vaniljasuklaa kirjoitti edellisen viestin kommentissa, ettei syksyn tarvitse olla ilotonta aikaa. Niinpä, ei sen tarvitsekaan olla. :) Mukavaa on illan hämärä ja kynttilöiden polttaminen. Olen tässä viettänyt rauhallista iltaa itsekseni ja on tehnyt hyvää rauhoittua paikalleen. Istuskelen parhaillaan tuoksuvan vaniljateemukin äärellä, kynttilän palaessa vieressä ja täytyy sanoa, että ei tämä ole ollenkaan ilotonta. En ole juurikaan lukenut kirjoja kesän jälkeen. Nyt minua ei nukuta lainkaan, joten voisin vaikkapa noudattaa Vaniljasuklaan neuvoa ja lukea, vaikka aikaiseen aamuun saakka... :)

Kylmä ilman sua

2005-09-28T23:13:00.000+03:00

Vaatekaapissa on tehty syyssiivo. Täkki on otettu käyttöön kesäisen, pelkällä pussilakanalla nukkumisen jälkeen. Kesäromanssi - jos sellaista olikaan - on tullut tiensä päätökseen. Kaikesta huomaa, että on syksy. Mieli ei jaksa olla enää niin aurinkoinen.

Ulkona sataa vettä niin, että auton valot hukkuvat pimeään asfalttiin. Hiukset vettä valuvina astun ovesta sisään. Ulkona oleva pimeys jopa vähän pelottaa. Se saa toivomaan, että olisi jossakin lämpöisessä paikassa. Tekee mieli pukeutua pehmoisiin vaatteisiin, kiskoa ylisuuri neulepaita päälle ja lämmitellä takkatulen ääressä. Mutta ei ole sitä takkaa. Ei ole myöskään sitä ihmistä, jonka kanssa se jakaa. Tänä yönä sielu palelee.

Parisuhdepohdintaa (pitkästä aikaa)

2005-09-24T00:01:00.000+03:00

Takana mukava ilta: punaviiniä, musiikkia ja hyvää seuraa. Wappumies oli luonani ja juttelimme monista vaikeistakin asioista maan ja taivaan välillä. Aiempi ihastukseni häneen on häipynyt ja kommunikointimme oli välitöntä. Laskin jopa lähes leikkiä aiemmasta ihastumisestani. Oli mukava jutella suoraan asioista, kaikista sellaisista, jotka eivät liity meihin kahteen suoranaisesti lainkaan, vaan vain ylipäätään miehiin ja naisiin, tai ei välttämättä niihinkään ollenkaan. Keskustelua helpotti se, että olimme taannoin sopineet, että tässä ollaan liikkeellä ihan kaveripohjalta. Kun tiesin, ettei välillämme ole jännitettä (eikä sitä sinne ole tulossakaan) oli helppoa jutella ihan omana itsenäni. Sanoin mitä mieltä asioista olin, enkä miettinyt minkälaisen kuvan itsestäni hänelle annan. Se on tervetullutta. Ihastumista leimaa, paikoin ikäväkin toisen miellyttämisen tarve ja on hienoa, kun se väistyy ja voi ihan oikeasti välittää viestiä, ihmiseltä ihmiselle.

Inkkari kirjoitti hieman samasta aiheesta aiemmin ja olen kyllä sitä mieltä, että mies ja nainen pystyvät olemaan myös vain kavereita. Ei kaikkiin heteromiesten ja heteronaisten välisiin suhteisiin suinkaan liity eroottista latausta. Tähän vappuherraan ihastuin aikanaan, mutten suinkaan ihastu aina kaikkiin, vaikka ehkä pyrinkin olemaan mukava kaikille ihmisille.

Ai niin, Kippari on kuulemma ihastunut minuun. En ole tavannut häntä lähes kahteen kuukauteen. Hän oli kertonut ihastuksestaan meidän molempien yhteiselle sekä läheiselle ystävälle ja sanonut pelkäävänsä, että hän satuttavaa itsensä. Tunteeni ovat ristiriitaiset... Toisaalta ajattelen, että mikäli ihminen pitää toisesta, täytyy se kertoa ääneen ja kuuluu selvittää voisiko välille syntyä jotakin. Toisaalta taas mietin, että jos niin kovasti pelottaa ja arveluttaa, niin ehkä silloin on parempi pitäytyä yrityksestä. En minä kuitenkaan ole mikään monsteri (sen enempää kuin kukaan muukaan), en revi sydämiä kappaleiksi. Päinvastoin, olen lämmin ja rakkautta sekä läheisyyttä yliarvostava hoopo. Täysin harmiton siis. ;)

Irrallisia mietteitä

2005-09-22T23:49:00.000+03:00

Olen muuttunut viime aikoina valtavasti. Minusta on tullut iloisempi ja onnellisempi kuin aiemmin. Nautin taas niistä pienistä ja arkisista asioista, joista nautin vuosia sitten. On käsittämätöntä kuinka kauniilta katuvalot näyttävät kotikadullani ja kuinka hyvältä oman kodin parketti tuntuu paljaita jalkojani vasten. (Ehei, en ole ottanut mitään, tämä on selvän ihmisen kirjoitusta. Välillä tuntuu vaan niin hyvältä!) Huomenna tahtoisin mennä luontoon. Etsiä rauhallinen paikka veden ääreltä ja istua siellä omassa rauhassa kuunnellen ja katsellen mitä ympärillä tapahtuu. On sellainen olo, että täytyy vähän rauhoittua. Mutta jääpä nähtäväksi järjestyykö, kun olen tällainen kaupunki-ihminen enemmänkin.

On kummallista, kuinka eri ihmiset saavat minut käyttäytymään eri tavalla. Eräs henkilö menneisyydestäni saa minut käyttäytymään siten, miten joskus ennen käyttäydyin. Tämä uusi Sarianna tuntuu pyyhkiytyvän pois hänen läsnäollessaan. En tunnista itseäni hänen seurassaan, ei hyvä.

Harkitsin Schizo-Jannen järjestämään blogimiittiin menoa, mutta taidan olla aikas nössö, sillä päätin jänistää... :\

"Mun pakko matkustaa on jonnekin, entisestä pois juna vie. On aivan sama minne kiirehdin, kun vain pitkä on tie..."

2005-09-18T23:17:00.000+03:00

Tai oikeastaan tällä kertaa matka ei vie pois entisestä, vaan paremminkin entiseen. Enkä mene myöskään junalla vaan autolla, mutta eipäs nyt takerruta pikkuseikkoihin. Lähden siis työmatkalle entiseen kotikaupunkiini. Sinne, josta muutin pois tämän vuoden alussa. Näen varmaankin entisiä työkavereitani ja se on mukavaa, mutta mikä reissussa hienointa, meinaan siellä ollessani hemmotella itseäni. En tiedä olenko joku masokisti vai mitä, mutta vyöhyketerapia on sitten hyvä juttu. Vaikkakin se jopa vähän sattuu. Itseään on syytä välillä vähän hemmotella ja jalkahieronta: se on taivaallista!

Vilskeviikonloppu

2005-09-17T19:14:00.000+03:00

Pienenpieni tyttönen kiipeää syliini ja rutistaa lujaa. Häntä taitaa jo väsyttää vähän, mutta vielä voi leikkiä hetken. Luemme läpi samaa Muumi-kirjaa jo ties kuinka monetta kertaa, mutta hänen innostuksensa on jatkuvasti yhtä suuri. Lapsista vanhempi osaa jo kiukutella. Hän päästää välittömästi kovan vastalauseen, jos jokin asia ei mene hänen tahtonsa mukaan, mutta en anna periksi. Rakkaus on rajojen asettamista. Tuntuu siltä, etten saisi suosia kumpaakaan, mutta en voi itselleni mitään, että pienempi on tainnut valloittaa sydämeni vähän enemmän. Ihan vähän vaan. Ihania lapsia, mutta onneksi ovat vain käymässä kylässä. Taidan olla tottunut oman kodin rauhallisuuteen. Vielä vähän piirtelyä ja sitten iltapalan, pesujen, pisujen ja pusujen kautta nukkumaan.

Que Sera Sera

2005-09-14T20:46:00.000+03:00

Toinen puoli minusta tahtoisi suojella sydäntäni ja asettaa sen ihan varovasti lasikuvun suojaan. Sieltä sydämeni voisi seurata elämää ja vähän tunteakin asioita. Siellä se olisi kuitenkin turvassa suuremmilta kolhuilta, kun kukaan tai mikään ei pääsisi siihen kunnolla käsiksi. Samalla hetkellä toinen puoli minusta tahtoisi tuntea, kiintyä ja rakastaa.

Tahtoisin tietää mitä huominen tuo tullessaan. Tahtoisin tietää kehen uskallan luottaa.
Kuka ei tallaa sieluani maahan?

Myrsky repii puita, taivas salamoi

2005-09-14T18:30:00.000+03:00

Harmaat pilvimassat vellovat taivaalla, vettä sataa taukoamatta. Tuuli riepottaa pudonneita lehtiä ja kolisuttaa kattopeltejä. Tällaisena iltana kuuluu pukeutua flanellipyjamaan ja villasukkiin sekä keittää teetä, sytyttää kynttilöitä ja nauttia syysilmasta mukavasti sisältä sitä katsellen.

Mukavaa myrskyä kaikille!

Pikku kullannuput

2005-09-12T21:13:00.000+03:00

Pidän lasten kanssa touhuamisesta. Luen lapsukaisille mielelläni kirjoja ja opetan heille erilaisia laululeikkejä. On hellyttävää, kun pieni, vasta puhumaan oppinut lapsi kutsuu minua nimeltä. Sukulaisillani ja ystävilläni on pieniä lapsia ja on ihanaa, kun he käyvät luonani, mutta...

Voihan nenä, kun lapsivieraille viihdykkeeksi ostamani hauska kurkistuskirja on aivan riekaleina lukemisen jäljiltä. Voi sitä tuskaa, kun parkettiin tuntuvat iskeytyvän koko vierailun ajan vuoroin lelut ja pöydältä putoavat ruokailuvälineet. Kun pienet ja tahmaiset kätöset lähestyvät vaaleita olohuoneen verhojani huomaan pidätteleväni huutoa. Mietin kuinka kohteliaasti ehdottaisin, että tavataanko seuraavan kerran teillä?

Lapset, saanko esitellä: tätinne taitaa olla hirviö.

Ärripurri

2005-09-11T14:52:00.000+03:00

Auringonpaiste on nyt pahasti kortilla tämän naisen risukasassa. Tästä tulikin sitten huono päivä. Ei huvita tehdä yhtään mitään. Piti siivota, mutta en halua. Lähetin tekstiviestin, siihen ei vastattu. Kaverin kanssa aikataulut eivät sopineet yhteen, joten emme näe tänään. (Toinen sairastui, joten meidän tapaamisemme peruuntui eilisillalta. Eilen se ei harmittanut, tänään harmittaa...) Kaikilla muilla on rakkautta ja onnea ja päivänpaistetta, mutta minulla ei ole mitään. Ulkona paistaa oikeasti aurinko, mutta se vain häikäisee ja saa päätä särkemään. Pitäisiköhän mennä takaisin nukkumaan ja unohtaa, että tuli ylipäänsä herättyä?

EDIT: Äh, mitä minä tässä ruikutan. Ykköseltä tuli juuri koskettava dokumentti, jonka lopun katsoin. Itkettää.

Lazy Sunday (eli ei oikein mitään asiaa)

2005-09-11T10:15:00.000+03:00

Viikonloppu on sujunut leppoisissa merkeissä. Viikonloppuuni on kuulunut elokuvia, vähän baareilua, hyvää punaviiniä ja liikuntaa. Kylpylässä mesominen osaa kyllä viedä voimat. :) Tämä on ollut ensimmäinen viikonloppu pitkään aikaan, kun ei ollut mitään niin sanottuja pakollisia menoja. Aika rentouttavaa! Tänään pitäisi vähän siivoilla, ennen alkavaa työviikkoa. Ei huvita, siivous on tylsää. Mikä avuksi?

Tuttuna vai tuntemattomana?

2005-09-09T14:25:00.000+03:00

Näin viime yönä unta, että olin laittanut tänne kasvokuvani näkösälle ja Nettitreffi ilmoitti välittömästi tunnistaneensa minut. Olin unessa kauhuissani siitä, että nyt hän tietää mitä ajattelen.

Uni sai minut miettimään mitä kamalaa siinä olisi, jos minut tunnistaisi täältä? Kerron ystävilleni ajatuksiani ja pidän keskusteluistamme. Jotenkin vaan se, että joku potentiaalinen rakas lukisi ajatuksiani täältä, tuntuu pelottavalta. Pelkään sitä minkälaisen kuvan blogi minusta antaa. Olen kirjoitellut tapaamistani miekkosista. Tuntuu siltä, että kun olen tavannut useita mukavia ihmisiä lyhyen ajan sisällä, voisi kuvitella, että olen jotenkin kevytkenkäinen. Mutta jos tapaa ihmisiä ja löytää monenlaisista ihmisistä mielenkiintoisia piirteitä ja haluaa kertoa niistä myös muille, niin eihän se minusta vielä mitään heitukkaa tee, eihän?

Äh, pyörittelen tällaisia mielessäni, vaikka viikon työt ovat vielä kesken. Mutta oli vaan pakko avautua.

Yön mietteitä

2005-09-09T00:16:00.000+03:00

Ei siitä mitään tule, tuntuu taas junnaavan paikallaan koko juttu. Välillä tuntui, että tämä Nettitreffikuvio olisi johtamassa johonkin, mutta ei se taida johtaa. Mutta tiedättekö mitä? Ei se haittaa. Jopa näin öiseen aikaan asiaa ajatellessa, jaksan katsella eteenpäin avoimin mielin. Kyllä se rakkaus taas vastaan tulee jossain vaiheessa ja sitten kun se tulee, mua viedään kuin litran mittaa...

Valkoisten pilvien päällä

2005-09-08T18:14:00.000+03:00

Lentokone kiihdytti voimakkaasti kiitotiellä. Se nousi läpi tumman pilvimassan, kohoten uskomattoman keveästi pilvien yläpuolelle. Alas häviävät talot ja metsät muuttuivat pieniksi. Ylhäältä katsottuna pilvet olivat valkoisia. Aurinko paistoi kirkkaasti. Pumpulilta näyttävät valkoiset pilvimassat houkuttelivat pomppimaan päällään. Pystyin kuvittelemaan, kuinka kevyeksi ne olisivat niillä kulkijan saanut itsensä tuntemaan. Katselin ikkunasta ja tunsin oloni onnelliseksi.

Minua kiiteltiin viikonlopun juhlista tai oikeastaan siitä, että olin niin varauksettomasti suhtautunut uusiin tulokkaisiin. Siitä tuli tosi hyvä mieli! Halusin vain toivottaa uudet tulokkaat ystäväpiiriimme tervetulleiksi. Ilmeisesti onnistuin. :)

Lämpöä ja läheisyyttä

2005-09-04T21:56:00.000+03:00

Tänä iltana en tahtoisi olla yksin. Tänä iltana tahtoisin, että hän ottaisi minut kainaloonsa, rutistaisi lujaa eikä päästäisi irti. Tänä iltana tahtoisin, että hän katsoisi silmiini ja sanoisi, että hän rakastaa minua ja ettei hän lähde pois. Mutta siellä hän on, kaukana maailmalla ja minusta tuntuu, että olen aina yksin. Hiton hormonit.

Halaus

2005-09-04T14:44:00.000+03:00

Tapasin eilen monia uusia ihmisiä ystävän järjestämissä kemuissa. Ilta sujui kivasti: siirryimme kotikemuista ensin yhteen ja sitten toiseen baariin. Porukka pysyi mukavasti kasassa, kummallista. Se taitaa johtua tästä iästä, enää baarissa ei ole tarpeen sinkoilla paikasta toiseen metsästämässä, kun valtaosalla on se oma kulta jo kainalossa.

Oli mukava taas tutustua uusiin ihmisiin. Näiden uusien ihmisten kanssa esiteltäessä käteltiin ja pitkän yhteisen illan päätteeksi halasin koko porukan läpi, kuten meidän ystäväporukallamme on tapana. Minusta olisi tuntunut hölmöltä jättää nämä seurassamme olleet uudet ihmiset halaamatta. Porukassamme kaikki halaavat toisiaan, myös miehet miehiä.

Halaus kertoo tietenkin jotakin halaajien keskinäisistä väleistä, mutta minulle se kertoo myös hyvin paljon siitä toisesta ihmisestä. Eräs henkilö oli eilen häntä halatessani hyvin varuillaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna toivon, ettei se halaus tehnyt hänelle niin vaivaantunutta oloa, kuin miltä se minusta tuntui. Onhan se kait epäkohteliasta tunkeutua toisen reviirille niin. Hänestä huokui halatessa sellaista epävarmuutta ja varautuneisuutta, mitä en ole hetkeen aikaan kohdannut. Toivon todella, ettei se yksi halaus jättänyt hänelle mitään elinikäisiä traumoja... ;)

Sitä paitsi koskettaminen on mukavaa, ihmisten pitäisi tehdä sitä enemmän. Kyllä, ihmisten pitäisi paljon enemmän koskettaa toisiaan, myös muutenkin kuin seksuaalisessa merkityksessä!

Lauantai-illan erotiikkapläjäys

2005-09-03T17:01:00.000+03:00

Muistatteko 80-luvulla televisiossa pyörineen kotimaisen viihdesarjan: Soitinmenot? Varmaankin, sillä joitakin uusintojakin sarjasta on muistaakseni lähivuosina tullut. Ohjelmassa Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Heikki Kinnunen ja Erkki Saarela esittivät aina jonkun musiikkikappaleen. Tänään muistini syövereistä pompsahti pintaan ohjelmassa esitetyn kappaleen sanat, oletettavasti Pertsa Reposen käsialaa. Tässä siis huterasti muisteltuna, arvon herrat ja rouvat:

60-luvun rakkautta

Kun tyyliin kuuskytluvun rakasteltiin
se oli arkaa, voi nuorta miestä parkaa.
Jos sait sä koulun jälkeen kirjoja mun
vain vähän kantaa, en muuta saanut antaa.
Sanoit: "Choopydoopy" vaan. Et saanut suusta muutakaan,
kun yritimme suudelmaa. No niin, se oli haparoivaa,
ei edes sormella saanut pimperoa kutkuttaa.

Myös myötä kuuskytluvun totuteltiin
me tosihommiin ja colaan sekä rommiin.
Niin kömpelöiltä tuntui sormesi sun,
kun kävit kimppuun, niin kuin ohralimppuun.
Hakaset ei auenneet, ei sukkanauhat lauenneet.
Mut yritysta riitti vaan ja niin me oltiin olevinaan,
kuin oltais kaadettu gimmat kaikki koko Suomen.

Mannermaiden kirjaa niin, luin peiton alla illoin hiirenhiljaa,
että hommiin oikeisiin, voin rynnistää siis silloin kun mua onnistaa...

Hulvatonta lauantaita, tämä tyttö lähtee kemuihin!

Mesessä puhuttua

2005-09-03T00:12:00.000+03:00

- pieni tauko, täytyy pukea päälle ettei tule kylmä...
- ihanko nakuna oot?
- joo, vaihteeksi
- ei sun tarvii pukea... ja taas on kamera rikki vai?
- joo. sitä paitsi ei täällä ole mitään sellaista mitä et olisi jo nähnyt... ;)
- no siks just... :)

Voi että pienet sanat saavat välillä iloiseksi!

Shine

2005-09-02T10:49:00.000+03:00

I can feel what you have inside
But you lie to yourself
Look in to my eyes
'cause you have it all
You know it too
So why don't you do something about it baby don't deny
Would you even try
Break the wall to face it all
What can I do for you to believe me?

refrain:
I can see the shine
I can see the shine in you
I can see it in your eyes
So why don't you do something?
(2x)

You won't lose it baby don't be afraid
There will be a day when it's too late
You say that you don't believe in love
But love is already in you
Don't wait too long there will be no sign
'cause deep inside of your mind you want to
Am I wrong, I don't think so
Tell me what can I do for you to believe me

refrain

What does your heart say?
What do you fear?
Why do you always push it away?
Why these unnecessary tears?
I can see the shine but you're only wasting time
Putting yourself always in question
Denying leberation of your mind
You kinda know you have talent
You kinda know how to exploit it
But you do nothing
Do yourself a favor don't avoid it

Do something do something
About it do something
Do do something

refrain

- Kwan -

Reissussa

2005-09-01T11:21:00.000+03:00

Varoitus, seuraa paatoksellista vuodatusta.
Sovin työmatkalla tapaamisen vanhan koulukaverini kanssa. Emme ole nähneet toisiamme neljään vuoteen. Meidän piti nähdä eilen illalla pikipäin päästyäni töistä. Hän kuitenkin soitti ja perui tapaamisen, koska hänen miehensä oli ollut työmatkalla muutaman päivän ja he halusivat viettää iltaa kaksin. Ei voi ymmärtää... Tarkoituksena oli vain poiketa pikipäin kahvilla heidän luonaan. Koulukaverini ehdotti jos menisin tänään käymään töiden jälkeen heidän luonaan, ennen kuin lähden ajamaan kotiin. Taitaa mies olla töissä, kun tänään on aikaa ja halua tapaamiselle. Vaan minuapa ei tapaaminen erityisemmin enää houkuttele... En voi ymmärtää, että yksi tunti elämässä on sen oman rakkaan kainalossa niin tärkeä, että sitä ei voi 'uhrata' samassa kaupungissa pitkästä aikaa vierailevan kaverin näkemiseen. Varsinkin kun sitä näkemistä on vuosien varrella yritetty molempien toimesta järjestää useita kertoja. No, ehkä minun ei tarvitse ymmärtääkään. Kohta alan itsekin priorisoimaan muut asiat tärkeämmiksi, kuin tämä kyseinen tapaaminen.

Taas on kello jo noin ja minä vasta näin

2005-08-31T00:16:00.000+03:00

Tapasin tänään erään ystävän vuosien takaa. On mukavaa huomata kun törmää ihmisiin menneisyydestä ja heidän kanssaan viettää hetkisen, että toisten kanssa vuodet eivät erkaannuta millään tavalla. Tätä jaksan alati ihmetellä, sillä näin on tapahtunut muuttoni jälkeen jo neljä kertaa. Mitähän se kertoo minusta, tai niistä muista? Ollaanko sitä vallan taannuttu jonnekin menneelle kypsyyden asteelle? Joka tapauksessa on ihanaa huomata, että meitä samanhenkisiä ihmisiä löytyy paljon. Siis meitä hauskoja ja tavattoman mukavia ihmisiä! :) Lisäksi hauskaa iltaa piristivät kivat tekstiviestit... Mutta nyt nukkumaan, aamulla aikainen herätys!

Jipii, jahuu, jehhei: se toimii sittenkin (tai siis taas)

2005-08-30T16:11:00.000+03:00

:D Jarkko on tehnyt comebackin kotiini!

Sinä ja minä liikennevaloissa

2005-08-29T23:39:00.000+03:00

Edellisen parisuhteen päättymisestä on kulunut jo reilut kaksi vuotta. Sen jälkeen 'romanttisessa elämässäni' on ollut lähinnä vain kaikenlaista säätöä. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat koskettaneet minua ja joiden kanssa on herännyt ajatuksia siitä, onko tästä kehkeytymässä jotakin.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana, olen viimein oppinut todella nauttimaan yksin olemisesta. Tämän uuden yksinolo-oivalluksen rinnalla on herännyt pelko: entä jos en haluakaan enää vakavaa parisuhdetta, kun yksin on niin paljon lokoisampi olla? Eijei. Jos jonakin päivänä haluankin vaihtaa mahdolliset parisuhteen pienet salaisuudet ja turvallisen lämmön sinkkuiluun, niin muistutatteko etten minä ole sellainen. Kukin taaplaa tyylillään, jälkimmäinen tyyli ei ole Sariannan.

Ja taas veivataan: Nettitreffi se nimi on, eikä ansaitsekaan ainakaan tältä istumalta parempaa nimeä. Ei mokoma ehdota (taaskaan) edes että näkisimme, höh!

Sunnuntaita

2005-08-28T16:15:00.000+03:00

Kotona taas. Niinhän siinä kävi, että ajauduin vähitellen takaisin matkustustyöhön ja niin vaan näyttäisi käyneen, että näitä matkustuspäiviä on aika tavalla. Toistaiseksi reissaaminen on ollut mukavaa ja vakaa aikomus on, että se pysyy sellaisena. Olen vakaasti päättänyt pyrkiä olemaan ottamatta stressiä, mutta aika sen näyttää kuinka tässä käy. Työreissussa en ole ehtinyt lueskelemaan lajitovereiden kuulumisia, joten kotiin tullessa ensimmäisenä täytyy avata kone ja kurkata mitä muiden elämässä on tapahtunut.

Mikä on sunnuntain suunnaton vastoinkäyminen? Se, kun Jarkon sivut ovat jostain syystä tavoittamattomissa.

Hiljaa hyvä tulee

2005-08-24T00:25:00.000+03:00

Nettitreffi ansaitsisi jo paremman nimen, mutten tiedä mikä hänelle sopisi. Olemme tapailleet taas aktiivisemmin, mutta en tiedä mitä tästä kehkeytyy. Ei kai etukäteen tarvitsekaan tietää, kun vaan malttaisin katsoa rauhassa mitä tapahtuu. Hän paljasti hieman itsestään lisää. Kertoi, että on kokenut kovia ja sanoi, ettei puhuminen ole hänelle kovinkaan helppoa. Tällä hetkellä jo tämä avautuminen riittää, mutta katsotaan kuinka pitkäksi aikaa. Hän on ottanut nyt aktiivisemmin yhteyttä minuun kuin aiemmin ja koska se asia vaivasi minua paljon, on tilanne jo paljon aiempaa parempi. Loppupäätelmä: nyt on hyvä olla näin ja olen valmis jatkamaan tätä niin kauan, kun minulla on hyvä olla. En jatka sitten, jos ei tunnu hyvältä, koska en halua enää tyytyä. Parisuhteessa ei kuulu tyytyä.

Mikä siinä on, että öiseen aikaan tekee enemmän mieli kirjoittaa, mutta sitten kun on liian väsynyt, ei siitä kirjoittamisesta tule kuitenkaan mitään?

Kaipuuta keskiyöllä

2005-08-23T00:27:00.000+03:00

"Minä kaipaan sinua kuin aamua yö, kuin sadetta kuivunut maa.
Minä kaipaan katsoa silmiisi ja syliisi nukahtaa."

Eikä siitä ole kuin tovi, kun lähdit.

Häät

2005-08-21T15:08:00.000+03:00

Taas mukavat hääjuhlat, kertakaikkiaan. Alan olla jo melkoinen konkari noissa häätouhuissa. Nimikyltti vaan rintaan: Hääopas -auttaa, neuvoo, opastaa.

Häissä eräs aiemmin tuntematon nuori mies tuli juttelemaan kanssani. Hän vaikutti ensikeskustelulta mukavalta, mutta kun jatkoimme keskustelua pidempään, hänen juttunsa muuttuivat dramaattisesti. Hän kysyi seurustelenko ja kun kuuli etten, hän alkoi liehitellä. Ensiksi kauniita sanoja, mutta sitten pikku hiljaa ne kauniit sanat vaihtuivat ahdistaviksi. Puhun itse melko suoraan seksiasioistakin, paikoitellen juttuni ovat hyvinkin levottomia. Tuo oli kuitenkin täysin väärä aika ja paikka sellaiselle keskustelulle.

Hän kertoi olevansa temperamenttinen ihminen ja sanoi, ettei ole koskaan elämänsä aikana ollut vielä väärässä. Tuollaista voi kyllä kertoa vitsinä, mutta hän vaikutti olevansa täysin tosissaan. Sanoin hänelle, että itseään saa ja pitääkin rakastaa ja pitää maailman parhaimpana tyyppinä, mutta jonkinlaista nöyryyttä on silti hyvä olla matkassa mukana. Hän ei selvästikään ymmärtänyt lainkaan, mitä tarkoitin. Erkanimme hääillan päätteeksi eri teille, vaikka hän olisi kovasti muuta toivonutkin. Puheidensa perusteella vaikutti siltä, että hänellä on todella paha olla itsensä kanssa. Olen surullinen hänen puolestaan, mutta samalla olen omasta puolestani onnellinen, että olen löytänyt tasapainon elämääni, enkä ole ollenkaan niin eksyksissä kuin hän. Toivottavasti hän löytää itsensä ja rauhoittuu jossain vaiheessa. Toivottavasti hän löytää elämäänsä tasapainon myös.

Ajaessani yöllä häistä kotiin, Samuli Edelmann lauloi radiossa: "Oon yksin ja se tuntuu hyvältä..." Se tuntuu olevan tämänhetkisen elämäni teemalaulu, palaan siihen uudelleen ja uudelleen. Lauloin Samulin kanssa hymyillen ja ajoin onnellisena yksin omaan kotiini.

Muistaa sen tytön pienen voinhan, muistaa sen pojan pienen voin

2005-08-20T12:21:00.000+03:00

Silittämään, suihkuun ja tälläytymään. Vielä yhdet kesän juhlat ja sitten se syksy saa alkaa.

"Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa? Päivittäin toisiltaan he parhaat neuvot saa. Tyyneltä molemmat niin näyttää, niin kuin hääparin kuuluukin. Alle tuon katoksen myös tahtoisin... "

Ilta

2005-08-19T12:56:00.000+03:00

Vietän rauhallista iltaa, jonka aion viettää itsekseni. Käyn saunassa ja peseydyn. Kuivaan itseni ja puen mukavat vaatteet päälleni. Föönaan hiuksiani kylpyhuoneessa, mutta kuulen tekstiviestipiippauksen hiustenkuivaajan pauhun yli. En odota viestiä sinulta, koska olet ulkomailla, etkä kotimaassakaan yleensä viestittele.

Hymyilen lukiessani viestin. Halusit kertoa kuulumisia, onkohan sinulla vähän minua ikävä?

Ihan issessein

2005-08-18T23:27:00.000+03:00

Olin työmatkalla. Pitkän päivän tehtyäni istuin hotellin saunassa ja katsoin ikkunasta, kun aurinko laskee merelle. Minulle tuli hyvä ja levollinen mieli. On hienoa että sellaisia hetkiä jolloin minusta tuntuu että kaikki on hyvin, on aina enemmän ja enemmän. Ennen tarvitsin muita osatakseni olla onnellinen, mutta nyt minulla on hyvä olla ihan vain itsekseni. On hyvä tietää, että läheisillä on kaikki hyvin, mutta en enää kanna aiemman lailla jatkuvaa huolta siitä. Jokaisen kuitenkin tulee huolehtia ensisijaisesti itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Ei se muuten vain toimi. (Tietenkin lapset jne ovat luku erikseen, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan...)

"Oon yksin ja se tuntuu hyvältä.
Mä oon viisas, mun sydämell' on kypärä.
Mä oon kaunis, vaikka itse sanonkin.
Ja voin paljon paremmin."

ps. Tulta päin: muutin asetukset takaisin niin, ettei kommentointiin tarvita Blogger-tunnuksia. Elämässä täytyy ottaa välillä riskejä... ;)
(Eli siis enköhän jaksa poistaa tänne kuulumattomat 'kommentit')

Henkilöllisyyden paljastuminen

2005-08-18T22:07:00.000+03:00

Mystisen Pihajampan salaisuus on selviämässä. Emme ole nähneet vähään aikaan, joten en kysynyt häneltä missä olemme tavanneet, vaan sain hänen nimensä muuten selville. Eikä hän ole kukaan niistä ketä veikkailin... Hänen nimensä kuulostaa vain hämärästi tutulta, joten hyvin todennäköistä on ettemme tunne toisiaan entuudestaan mistään, aivan kuten arvelin. Tai sitten tunnemme jostakin kahdenkymmenen vuoden takaa. Nooh, hän on kuitenkin nyt hyvän päivän moikkaustuttu, joten sama kai se miten tapasimme. Merkillisiä tapahtumia :)

What am I to you

2005-08-15T21:47:00.000+03:00

Ulkona hämärtää.
Sytytän kynttilän ja kuuntelen rauhallista musiikkia.

What am I to you
Tell me darling true
To me you are the sea
Vast as you can be
And deep the shade of blue

When you're feeling low
To whom else do you go
See I cry if you hurt
I'd give you my last shirt
Because I love you so

If my sky should fall
Would you even call
Opened up my heart
I never want to part
I'm giving you the ball

When I look in your eyes
I can feel the butterflies
I love you when you're blue
Tell me darlin true
What am I to you

Yah well if my sky should fall
Would you even call
Opened up my heart
Never want to part
I'm giving you the ball

When I look in your eyes
I can feel the butterflies
Could you find a love in me
Could you carve me in a tree
Don't fill my heart with lies

I will you love when you're blue
Tell me darlin true
What am I to you
What am I to you
What am I to you

- Norah Jones -

Arki ja aikuisuus

2005-08-15T00:18:00.000+03:00

Kello on paljon ja pitäisi olla jo nukkumassa, kun aamulla on aikainen herätys. Vietin viikonlopun poissa kotoa ja nyt en millään malttaisi käydä nukkumaan. Koko kulunut viikko on mennyt nopeasti töiden merkeissä ja tulevalla viikolla reissaan taas. Voi tätä syksyä, nyt se pyöritys sitten alkoi!

Voisinpa heittää huolet pois
ja unohtaa mitä on vastuu.
Kunpa saisin edes hetkittäin unohtaa laskut
ja pyykinpesun ja veroilmoituksen
ja vain keskittyä siihen, miten pienellä punaisella
Tunturi-pyörällä saa parhaiten sadeveden roiskumaan.
Tahtoisin taas tuntea sen, kuinka jännittävä
syksyn ensimmäinen koulupäivä on.
Miksi en voi enää leikkiä nukkuvaa, jotta isä kantaisi minut
autosta iltamyöhällä omaan sänkyyn nukkumaan?

Sielun peili

2005-08-09T22:35:00.000+03:00

Sanoit kerran minulle, ettei pidä elää menneisyydessä eikä liioin tulevaisuuden haaveissa. Sanoit, että on keskityttävä tähän hetkeen ja elää siinä joka solullaan. Tällaisena kauniina iltana, en saa estettyä mieltäni kuitenkaan palaamasta menneeseen hetkeen.

Sanoit, että vaikutan tasapainoiselta ja että minusta huokuu sellaista hyvää oloa ja onnellisuutta, jota et vuosi sitten aistinut. Katsoit niin pitkään silmiini, että minua alkoi ujostuttaa ja että käänsin pääni pois. Tuntui, että katsot suoraan sieluuni. Että näit kaikki ajatukseni ja olin edessäsi alaston. Näytit vakavalta enkä osannut sanoa sanaakaan. Mutta minä itse en osannut lakata hymyilemästä, oli niin hyvä olla.

Mainoksia

2005-08-08T21:15:00.000+03:00

Ja tätä kautta kun ei mitään tutkintoja markkinoida... Muutin kommenttiosastoa niin, ettei nimettömänä pääse kommentoimaan.

Poistettu: "Reading your blog and I figured you'd be interested in advancing your life a bit, call us at... easiest way to get a Bachelors, Masters, MBA, Doctorate or Ph.D in almost any field." Hohhoijaa...

Surullinen maanantai

2005-08-08T15:42:00.000+03:00

Edellisen postauksen kommenteissa sanottiin, etten taida tietää mitä haluan. Osittain se pitää paikkaansa. Tiedän, että haluan rakkautta ja sellaisen ihmisen, joka rakastaa minua kaikkinensa. Nettitreffin suhteen luulen tietäväni mitä haluan, mutta pelkään etten saa haluamaani häneltä. Olemme jo reilun kahden kuukauden ajan tutustuneet toisiimme ja hänen kanssaan minulla on osittain hyvä olla. Kun olen hänen sylissään minusta tuntuu että siinä on kaikki, kuten olen aiemmin kirjoittanut. En tahdo kuitenkaan asettaa itseäni alttiiksi ihastukselle ja rakastumiselle, ellei hän ole myös tosissaan. Muutaman kerran olen koittanut viedä hänen kanssaan keskustelua siihen suuntaan, että voisin kysyä mitkä ovat hänen odotuksensa. Mutta ei hän kerro. On merkillistä, ettei hän itse kerro ajatuksistaan. Tarvitsen ihmisen, joka kertoo mitä ajattelee. En halua arvailla miltä toisesta tuntuu ja on tylsää, että joudun ikäänkuin lypsämään kaikki asiat hänestä irti. Hän ei kerro ystävistään eikä elämästään, ellen kysy häneltä suoraan ja silloinkin kertoo hyvin nihkeästi. Kun ehdotan tapaamista, hän haluaa tavata, mutta jos ehdotan tapaavamme jossakin julkisella paikalla, hänellä onkin yllättäen muuta menoa. Tuntuu siltä, ettei hän halua tavata minua muualla kuin luonani. Vähemmästäkin mieleeni herää kysymys tapaamisen motiiveista. Olen paikotellen jopa liiankin positiivinen joten ystävien kanssa jutellessa monesti asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. En kirjoita tänne yksityiskohtaisesti jokaisesta tapaamisesta, joten kaikki asianlaidat eivät varmasti välity lukijalle. En tiedä miten edetä, pelottaa. :/

Tahdon tosimiehen varrelleni, miehen riskin rinnalleni, rakastajan vatsalleni, piimä...

2005-08-07T02:52:00.000+03:00

Äh, tänään sen ymmärsin ystävien avustuksella, että nettitreffi on vonkaaja. Haluaa vain tiedätte kyllä mitä, ja sitähän hänelle ei suoda... miettiköön siinä sitten. Olisi aikoinaan toiminut, kun oli mahdollisuus... ;)

Pienillä asioilla on merkitystä. Haluan miehen, joka ymmärtää kuinka hyvältä tuntuu saada kahvi vuoteeseen sunnuntaiaamuna. Kuinka taivaalliselta kuuma kahvikuppi käsissä tuntuu ja kuinka humalluttava ja euforinen sen tuoksu on. Miehen, joka tahtoo viettää aamun sängyssä maaten, jolle kuuminta hottia on herätä aamulla aikaisin ja rakastella ollessa vielä puoliunessa...

Soutamista ja huopaamista

2005-08-05T00:05:00.000+03:00

Fiilikseni vaihtelevat päivittäin Nettitreffin suhteen. On hankalaa koittaa pitää kuvaa toisesta ihmisestä yllä pelkästään kirjoitetun keskustelun perusteella. Kaikki ne ilmeet ja eleet jäävät puuttumaan. Sitä paitsi minulle - niin kuin varmasti monelle muullekin - kaikkein tärkeintä on kosketus ja fyysinen läheisyys. Miksi keskustellessamme tuntuu, että välillämme on kuilu ja että ainoastaan minä teen töitä päästäkseni sen yli? Eikö meidän molempien pitäisi nähdä tasapuolisesti vaivaa, voidaksemme tavata puolessa välissä? Tavatessamme olemmekin yhtäkkiä samalla puolen kuilua ja aivan lähekkäin. Mutta siitä tapaamisesta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus.

Elokuun miespäivitys

2005-08-03T23:48:00.000+03:00

Kippari on kai virallisesti menneen kesän heiniä. Miekkosesta ei ole kuulunut mitään muutamaan viikkoon. Tuntui olevan niin kauan kiinnostunut, kun en antanut minkään valtakunnan vastakaikua. Suostuttuani treffaamaan hänet, en ilmeisestikään ollut enää niin mielenkiintoinen.

Wappumies on kaveri aina ja iankaikkisesti, aamen. En enää edes elättele toiveita ja asia on hyvä näin. En olisi todennäköisesti oikein kauaa jaksanutkaan. Miehen täytyy olla itsenäinen, mutta rajansa kaikella...

Matkamies ja minä näimme taas. Juttelin hänen kanssaan paljon ja se oli miellyttävää. Hän on kuitenkin jollain tavalla muuttumassa ihmisenä ja se hänen muutoksensa tuntuu tapahtuvan lähes vastakkaiseen suuntaan minuun nähden. Meistä tulee hetki hetkeltä yhä erilaisemmat ihmisinä. Hyvä siis, että hän palaa ulkomaille. En ole liian lähellä hänen vaikutuspiiriään, jolloin pystyn unohtamaan hänet helpommin.

Nettitreffikaverin kanssa olemme olleet lähes päivittäin tekemisissä, mutta emme ole tavanneet pitkiin aikoihin. Sovimme viikonlopulle tapaamisen, mutta tarkemmasta ajankohdasta ei ole vielä varmuutta. Juttelimme paljon ja sait innostuksen punan nousemaan poskilleni pitkästä aikaa. Huoli liian pitkästä tutustumisesta on ainakin hetkellisesti pois pyyhitty.

ps. Sanotaan, että kova väsymys vastaa jopa promillen humalatilaa. Mikäli niin on, tämä on sitten kännibloggaus.

Paluu arkeen ja niin edelleen

2005-08-01T21:40:00.000+03:00

Viikonloppuna tanssittiin ystävieni häitä. Päivä oli lämmin ja kaunis. Jännittämäni laulukin meni onneksi mukavasti, hääparin ei tarvinnut sittenkään itkeä surusta. Kiitoksia Outille ihanista koruista! :)

Tänään aloitin työni kesäloman jälkeen ja tuntui kivalta palata vaihteeksi töihin, kun taas on virtaa pakertaa uusien haasteiden parissa. Täytyy nauttia tästä tunteesta niin kauan kuin sitä kestää. Varmasti tulevan, pitkän syksyn aikana kaipaan mennyttä kesää...

En tiedä miksi, mutta minulla on sellainen hykerryttävä olo, että lähiaikoina tapahtuu jotakin mukavaa! Saas nähdä nyt.

Oi mikä ihana ilta

2005-07-31T23:33:00.000+03:00

Hän istuu rantabaarissa,
juo kylmää olutta
Mmm, hän katselee laivoja,
jotka purjehtivat ohitse niin hiljaa

Oi mikä ihana ilta
voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää,
mut toivoo että tapais
jonkun joka olis vielä enemmän

Hän nousee ylös kylpyammeesta
Pitkät hiukset kietoo pyyhkeeseen
Hän laittaa kyntensä
ja lähtee ulos lämpimään ilmaan

Oi mikä ihana ilta
voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää,
mut toivoo että tapais
jonkun joka olis vielä enemmän

Myöhemmin rantakadulla
Nämä kaksi kohtaa toisensa
Ne katsoo hetken laivoja
Sitten eroavat omille teilleen taas

Oi mikä ihana ilta
voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää,
mut toivoo että tapais
jonkun joka olis vielä enemmän

- J. Karjalainen -

Liian pitkä tutustuminen

2005-07-28T01:46:00.000+03:00

Aikaraja on ylitetty?

On ollut suudelmia, hellyyttä ja läheisyyttä, mutta liian pitkä aika on kulunut niiden jälkeen ilman, että jatkosta olisi sovittu.

On ollut mukavaa ja viihdyttävää jutella puhelimessa, tekstiviestein ja messengerillä, mutta liian pitkä aika on kulunut ilman, että olisi tavattu.

Voin flirttailla kanssasi ja kiusoitella sinua, mutta ei siihen sisälly enää toiveita suuremmasta. Mielenkiintoni on osittain lopahtanut, ei se ole pysynyt yllä näin hitaalla tutustumisella. Toisaalta kuitenkin toivoisin, että tapaisimme taas. Ristiriitaista. Mutta meillä molemmilla on aikataulumme, jotka tuntuvat käyvän eri aikaa. Kun luen vanhoja kirjoituksiani sinusta, en tunnista omia tunteitani. En muista että tunsin niin.

Uskon yhä vahvemmin siihen, että parisuhteella on etsikkoaikansa. Mikäli suhdetta ei aloiteta 'tutustumisakselilla' tiettynä aikavälinä, tuskin se syntyy myöhemminkään.

Kaatosateinen lomareissu

2005-07-24T13:37:00.000+03:00

Bikinien ja kesähepeneiden sijaan otankin mukaani vähän pidempää ja vähän lämpimämpää vaatetta. Suuntaan matkani muutamaksi päiväksi ystävien luokse. Jätän kaiken parisuhdemietinnän, kaipuun sekä sydämentykytykset kaupunkiin ja matkaan maalle. Autossa soi blues ja rentouttava matka voi alkaa.

Ystävä, punaviiniä ja mukava ilta

2005-07-23T12:41:00.000+03:00

Vietin eilisen illan hyvän ystäväni kanssa. Joimme punaviiniä ja jutustelimme mukavia. Valvoimme myöhään, emmekä lähteneet baariin. Ystävien yökyläily on nykyisin ihan liian harvinaista! Tänään on kaikenkaikkiaan onnellinen olo.

Sataa, sataa ropisee...

2005-07-22T11:20:00.000+03:00

Loistava päivä nukkua pitkään ja herätessä hautautua sohvan nurkkaan lukemaan hyvää kirjaa. Mutta mitä vielä, aikaisin ylös ja ääntä avaamaan. Uninen ääni ei tahdo totella, vaan karkailee ja kurkku tuntuu karhealta. Niin sanotun äänenavauksen jälkeen hyppään autoon ja suuntaan kohti säestäjäni kotia. Hän säestää kirkossa ystävieni häissä laulamani laulun.

Kuka id***tti käski sopia harjoitukset aamuksi? Säestäjä kikkailee soittonsa kanssa ja ärsytys on suuri. En kehtaa sanoa, että voisitko soittaa hieman ________:n, kun en tiedä miten kappale pitäisi soittaa. Ei kuitenkaan niin, miten hän sen tekee. Morsian ja sulhanen pelkäsivät, että liikuttuvat kappaleesta niin, etteivät voi olla kyynelehtimättä. Heidän huolensa vaikuttaa nyt turhalta. Ei tuollaisesta renkuttamisesta kukaan liikutu, korkeintaan itkee puhtaasti surusta, kun kaunis kappale raiskataan... arggh! Nyt harjoitukset ovat ohi ja teen kaikkeni, että minun osuuteni hoituu juhlassa kunnialla. He ovat minulle rakkaita ihmisiä ja toivon, että heidän paivästään tulee kaunis!

Väkerrystä ja salaisuuksia

2005-07-20T13:59:00.000+03:00

En ole mikään tekniikan ihmelapsi, mutta sainpas kovan työn jälkeen lisättyä pienen kuvan itsestäni tuohon sivuun. Rohkea temppu tyttöseltä, joka haluaa blogata jokseenkin tuntemattomana! Sen verran rohkenin silti itsestäni paljastaa, että laitoin toisen sieluni peileistä näytille. ;)

Tuosta tuntemattomana bloggaamisesta hieman. Intiaanikesässä kirjoitettiin asiasta ja kirjoitus sai minut miettimään oman suhtautumiseni muuttumista kuluneen vuoden ajalta.

Entinen avomieheni bloggasi vuosi sitten (jo erottuamme) jonkun aikaa. Hän kirjoitti asioita, joiden perusteella joku meidät tunteva olisi voinut meidät tunnistaa. Sain asiasta jonkinmoisen kohtauksen... Se oli perusteetonta, sillä olihan hänellä täysi oikeus kirjoittaa asioistaan. Juttelimme hänen kanssaan paljon ja hän oli jopa valmis poistamaan meihin liittyvät kirjoituksensa. En halunnut hänen loppujen lopuksi poistavan niitä. Minulle oli tosi vaikeata hänen kirjoituksissaan se, että joku puolituttu olisi saattanut saada tietää meihin liittyviä henkilökohtaisia asioita. Pelkäsin muiden suhtautumista ja sitä, että jotkut alkavat ilkkua selkäni takana. Mutta mitään sellaista ei tapahtunut, vaan pelkoni oli turha.

Vuoden kirjoiteltuani suhtautumiseni on muuttunut ja uskallan kai paljastaa tänä päivänä itsestäni hieman enemmän. Minulle on tärkeätä, että saan kirjoittaa minulle tärkeistä asioista ja ihmisistä. Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen ja on mukavaa, kun voi jakaa ne toisten kanssa.

Ps. K, jos luet tätä: Terveisiä vaan! Kuten huomaat, olen sittenkin kehityskelpoinen... ;)

Elämän arkisia jännitysmomentteja

2005-07-20T12:25:00.000+03:00

Mukavaa, kun vanhat muistot palaavat mieleen. Nyt kävi kuitenkin niin, ettei pihapiirissäni työskentelevä mies ole se joksi häntä luulin, taaskaan. Tänään hän kertoi ikänsä, eikä se täsmää lapsuusihastukseni ikään, eli ei hän ole se toinenkaan arvaukseni. Alan epäillä, että olemme molemmat erehtyneet henkilöstä, emmekä ole koskaan tavanneet aiemmin. Aion kysyä häneltä suoraan mistä tunnemme, kunhan joskus olemme hetken kahden. En kehtaa kysyä sitä hänen työkaverinsa ollessa paikalla. Täytyy kyllä sanoa, että herrat ovat olleet mukavaa kahviseuraa, joten kannattaa se riskinotto aina joskus... Ja eikös jokaisen rohkean naisen kuulu ainakin kerran elämässään koukata selvinpäin kotipihasta herraseuraa itselleen? ;)

Sari, Saara, Sara, Salla ja Salli

2005-07-19T16:45:00.000+03:00

Hyvää nimipäivää minä ja muut! Nyt kahvi tippumaan ja mansikkakakku esiin, nam!

Moottoripyöräunelmia

2005-07-19T14:33:00.000+03:00

Puristan kuin mielipuoli lantiostasi ja painaudun selkääsi vasten. Vauhti saa melkein silmäni painumaan kiinni. Tunnen hengityksesi rintaani vasten. Laskeva aurinko värjää taivaanrannan leiskuvan punaiseksi ja märkä asfaltti vilistää pyörien alla. Et varmaan arvaakaan, kuinka hyvältä minusta tuntuu. Vilkas mielikuvitukseni saa minut toivomaan, että pysähtyisimme ohittamamme järven rantaan ja saisin kietoa jalkani ympärillesi toisella puolen vartaloasi. Jos olisin kissa, kehräisin... Voi tätä autuutta!

Rauhallista maanantaita

2005-07-18T18:36:00.000+03:00

Nukuin pitkään. Herättyäni laitoin musiikkia soimaan ja keitin kahvia. Join kahvin kaikessa rauhassa, tuulettimen pyörittäessä huoneilmaa ja luoden mukavan viileyden tunteen paljaalle iholleni. Katselin taivaalla olevia pilviä ja mietin pitäisikö tänään tehdä jotakin. Kun pilvet viimein väistyivät auringon edestä, sammutin musiikin ja asetuin parvekkeelle aurinkoon. Makasin hiljaa nauttien lämmöstä.

Tällaiset päivät ovat omiaan synnyttämään ajatuksia siitä, mikä yksinolossa on mukavaa. On helppoa, kun ei tarvitse ottaa huomioon muiden toiveita ja odotuksia ja kun saa tehdä kaikki asiat juuri siinä järjestyksessä ja silloin, kuin itsestä siltä tuntuu. Matkamies saarnasi minulle viikonloppuna siitä, kuinka otan liikaa muita huomioon, enkä ajattele itseäni ensimmäisenä. Tänään olenkin tehnyt sitten asioita omien mielihalujeni mukaan. Ja se on tuntunut hyvältä.

Matkamies

2005-07-17T16:58:00.000+03:00

Seisomme mökin kuistilla vierekkäin ja ihastelemme myrskyä, joka riehuu meren yllä. Et kosketa minua, mutta olet niin lähellä, että voin aistia lämpösi. Voimakas sade ja salamat saavat ihoni nousemaan kananlihalle. Vai onko se sittenkin sinun läheisyytesi? Tekisi mieleni tulla kainaloosi, mutta en voi. Ystävämme seisovat vieressämme eivätkä he saa huomata. He eivät ymmärtäisi. Yksi heistä taitaa toivoa, että palaisit entisen tyttöystäväsi kanssa vielä joskus yhteen. Miksi, sitä en voi ymmärtää, koska sinä sanot ettet rakastanut häntä.

Kerrot elämästäsi kaukana vain vähän. Sanot, että onhan meillä aikaa jutella siitä toiste. Haluat kuulla mitä minun elämääni kuuluu nyt. Kyllähän sinä sen varmasti tiedätkin, että etsin edelleen rakkautta. Sitä sellaista, joka ei pääty koskaan. En ole sitä sinulle suoraan koskaan sanonut, mutta minusta tuntuu, että sinä tiedät. Taidat tuntea minut välillä paremmin, kuin minä itse. Uskomatonta, ettei välillämme oleva jännite ole kadonnut näiden kuukausien aikana. Tahtoisin olla lähelläsi, koska kohta sinä taas lähdet maailmalle. Suojeletko sinä minua itseltäsi ja haluat pitää välimatkaa? Miksi kaksi aikuista ihmistä peittelee tällätavoin kiintymystään?

Jälkeenpäin mietin lämmintä halaustasi ja sitä, kuinka hetken pidit kädestäni kiinni. Olet minulle edelleen tärkeä ja rakas.

Nostalgiaa

2005-07-15T10:28:00.000+03:00

Kävelin viikko sitten kotitaloni pihasta autolleni, kun takaani kuului huuto: "Moi, muistatko mua?". Katsoin taakseni ja näin suunnilleen ikäiseni miehen, joka hymyili tuttavallisesti ja tuli luokseni. Vastasin myöntävästi ja totesin, että viime tapaamisesta on varmasti kymmenen vuotta. Hän sanoi siitä olevan varmasti enemmänkin. Juttelimme hetken ja kävi ilmi, että hän on töissä ihan pihapiirissäni. Emme jutellessamme keskustelleet siitä, missä olemme vuosia sitten tavanneet. Oletin hänen olevan kesätyökaverini kymmenen vuoden takaa. Minulla oli kiire töihin, joten kutsuin hänet piipahtamaan kahville luokseni joku päivä ollessani lomalla, jotta voisimme vaihtaa kuulumisia. Näin hänet pihassa lähes päivittäin ja eräänä päivänä sovimmekin hänen tulevan työkaverinsa kanssa luokseni kahville iltapäivällä. Heidän ollessaan luonani juttelimme niitä näitä ja minusta alkoi tuntua siltä, ettei tämä kaveri olekaan se, joksi häntä kuvittelin.

Tänään he tulivat luokseni aamukahville ja viimein tajusin kuka hän on, hänen sanoessaan ohimennen etunimensä. Hän olikin kesäleirikaverini kuudentoista vuoden takaa. Sama poika, johon olin niin äärettömän ihastunut erään kesän ja syksyn ajan, ollessani vähän toisella kymmenellä. Muistan, kun teimme ystäväni kanssa "tuplatreffit" kaupungille tämän pojan ja hänen kaverinsa kanssa. Siihen aikaan oli jännittävää istua bussissa vierekkäin, joten treffien jälkeen lähdimme saattamaan heitä bussilla kotiin meille täysin vieraaseen kaupunginosaan. Kun pojat nousivat bussista meille tytöille tuli hätä, kun emme tienneet missä olimme. Minulla oli silloin nimipäivä ja kotona odottivat jo nimipäivävieraat. Soitimme päätepysäkillä olevasta puhelinkioskista ystäväni kanssa nöyränä kotiini, että nyt ollaan eksytty. Tuima isä kehoitti marssimaan takaisin bussiin, joka oli vielä bussipysäkillä ja menemään sillä takaisin keskustaan ja vaihtamaan tuttuun kotibussiin. Opetuksena hän tahtoi antaa sen, että omat sotkut on selvitettävä. Syksyn mittaan tapailumme ja kirjeemme (kyllä, ihan ne perinteiset, siihen aikaan ei muita vielä tunnettu...) harvenivat. Seuraavana kesänä näimme taas poikien kanssa kesäleirillä ja silloin pojat halusivatkin vaihtaa "tyttöystäviä" päittäin. Se tuntui meistä tytöistä tylsältä, emmekä sitten enää ystäväni kanssa tykänneet niistä pojista enää. Niin sitä vaan vanhat muistot palaavat mieleen vuosien takaa...

Toinen juttu onkin sitten se, kuinka ihmisen täytyy olla tyhmä, ettei tunnusta muistamattomuuttaan siitä, mistä toisen tuntee... Ja kuinka järkevää on ylipäänsä kutsua kotiinsa ihminen, jota ei oikeasti tunne. No, elämässä on välillä otettava riskejä, kai... ;)

Elämänpolun synttärit

2005-07-14T22:35:00.000+03:00

Tänä armoitettuna päivänä elämänpolku täyttää vuoden. :)

Kuluneeseen vuoteen polkuni varrella on mahtunut paljon kaikenlaista.
Tärkeimpiä tapahtumia ovat olleet toipuminen erosta (alkoi tuon kirjoituksen aikoihin viimeinkin) sekä muutto takaisin synnyinkaupunkiini (kirjoitus oli ensimmäisiä todellisia ajatuksiani muutosta, jonka myöhemmin toteutin). Olen oppinut nauttimaan enemmän jokaisesta pienestä hetkestä ja arkisesta iloisesta asiasta. Tänä päivänä voin todeta olevani himpun verran lähempänä sitä ihmistä, joksi haluan viimein tulla.

Hyvää tätä päivää ja nautinnollista kesää kaikille elämänpolun lukijoille! :)

Hemmottelua

2005-07-13T15:59:00.000+03:00

Eiliset tärskyt menivät mukavasti. Teimme laivalla muutaman tunnin risteilyn järvellä, auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Kaikista poppakonsteista huolimatta, muutaman tunnin auringossa istuminen uuvutti minut täysin ja rantaan saapuessamme minua alkoi heikottaa. Kippari oli huomaavainen ja kyseli voiko tehdä jotakin hyväkseni. Juotuani reilusti kivennäisvettä alkoi vointini parantua. Kippari valmisti herkullista pientä purtavaa ja kutsui leikillisesti rakkaakseen. Välillä tuntuu hyvältä olla hemmoteltavana!

Puolenpäivän tärskyt

2005-07-12T11:06:00.000+03:00

Kohta lähdetään Kipparin kanssa ulos, hihii... :) Kesäloma on hyvä juttu!

Miespäivitys

2005-07-12T01:20:00.000+03:00

Kippari soitti ja kysyi mihin tässä kaupungissa kannattaisi maanantai-iltana sännätä. Olisi ottanut minutkin mukaan ilakoimaan, mutta en jaksanut lähteä. Huomiselle teimme suunnitelmia, saa nähdä toteutuvatko ne.

Treffikaverin kanssa (alias Nettituttavuus) emme ole nähneet vajaaseen viikkoon. Kävimme viime viikolla ulkona ja oli mukavaa. Ollessamme yhdessä meillä on hauskaa, mutta ollessamme erillämme, hän ei pyri innokkaana järjestämään seuraavaa tapaamista. Hän saa minut kyselemään sitä, koska näemme taas. En pääse selvyyteen, mitä hän minusta tahtoo.

Kuitenkin wappumies, jonka kanssa olen ollut tekemisissä taas enemmän ja jonka kanssa olemme vain ystäviä, saisi minut hetkenä minä hyvänsä unohtamaan kaikki muut. Miksi juuri se, joka eniten tuntuu sykähdyttävän, vaikuttaisi olevan kanssani eniten "vain" ystävä?

En mä paljon vaadikaan

2005-07-11T00:40:00.000+03:00

Jani Wickholmin laulun sanoin, tänä yönä minusta tuntuu tältä:

En mä paljon vaadikaan
Palan päivää palan yötä vaan
En mä paljon vaadikaan
Palan maata palan taivasta

Olla hetken aikaa
Olla niin kuin tähti joka yöhön putoaa
Olla hetken hiljaa
Tuntea sun hengitys ja siihen nukahtaa

En mä paljon vaadikaan
Palan mustaa palan valkoista
En mä paljon vaadikaan
Palan tuskaa palan rakkautta

Olla hetken aikaa
Olla niin kuin tuuli joka yötä koskettaa
Olla hetken aikaa
Lausumaton lause sinun huulillas

-Säv. San. Timo Kiiskinen-

Mietteitä heilastelusta

2005-07-09T18:10:00.000+03:00

Olen pitänyt itseäni aina hyvin parisuhdekeskeisenä ihmisenä. Tärkeintä elämässäni on ollut rakkaus ja se, että on hyvä olla. Onnellisuuteen on olennaisena osana kuulunut se yksi rakkain ihminen ja silloin minulla ei ole ollut silmiä muille. Vaikka vastaan on tullut muitakin mukavia ihmisiä, viisari ei ole niin sanotusti värähtänytkään muista. (Jos nyt tuollaista termiä voidaan käyttää, kun olen nainen, eikä minulla ole sitä viisaria... ;)

Mutta niin vaan tilanteet muuttuvat. Tässä viettäessäni sinkkuaikaa, tuntuu omituiselta, että ihastun melkein kerran viikossa. Tuntuu, että joka puolella ympärilläni on mukavia ihmisiä, jotka ovat vieläpä itsekin sinkkuja ja osoittavat kiinnostustaan jollain tapaa. Ensin on hiljaiseloa kuukausikaupalla ja sitten yhtäkkiä mukavia ihmisiä on joka puolella. Onkohan tänä kesänä ilmassa jotain ihastushormonia, tai sitten vaan yksinkertaisesti kuljen ympäriinsä toisella tavalla katsellen. Aiempi (paikoin jopa mutruhuulinen) parisuhteenhakuni on muuttunut uudeksi iloisuudeksi, vallitsevasta tilanteesta nauttiessa. Näin on hyvä olla, rakkaus tulee jos on tullakseen...

ps. Elämänpolkuni täyttää kohta vuoden :)

Hik-hik-hikka

2005-07-07T03:38:00.000+03:00

Tässä sitä nyt ollaan kotona baarista, viimeinkin... Olipa hauska ilta! Oltiin ensin terassilla ja sitten mentiin erääseen ravitsemusliikkeeseen. Oli mukavaa, opin tuntemaan uutta ihmistä taas hiukkasen enemmän. Tämä ihminen (sanotaan häntä nyt vaikka kippariksi) halusi selkeästi viettää aikaansa minun kanssani jutellen, mutta eräs minua selkeästä nuorempi nainen oli toista mieltä asiasta. Hän halusi jutella Kipparin kanssa, mutta Kippari koitti sinnikkäästi keskustella meille molemmille. Saa nähdä kuinka kauan Kippari jaksaa jututtaa meitä molempia ja koska tämä erityiskohtelu loppuu...

My travelling man

2005-07-05T01:16:00.000+03:00

Katselen hämärtyvää iltaa ja kuuntelen lintujen laulua. Tällaisina hetkinä on hyvä olla, vaikka mielessä on myllerrys.

Kävin paikassa, jossa tapasimme vuosi sitten. Silloin minä olin uudelleen itsenäisyyttä opetteleva nainen ja sinä mies, joka mieli maailmalle. Juttelimme ja löysimme lähes kahdenkymmenen vuoden tuntemisen jälkeen yllättäen yhteisen sävelen. Sinä sanoit minulle oikeat sanat ja minä uskoakseni sanoin tietämättäni myös sinulle. Muutaman päivän ajan teimme matkaa yhdessä. Olimme ihmeissämme sattuneesta, samoin kuin ystävämme. Rohkaisin sinua tarttumaan haaveeseesi ja lähtemään maailmalle, vaikkakin tiesin sen satuttavan minua. Sinä lähdit tekemään unelmastasi totta.

Myöhemmin tavatessamme kohtaamisen taika oli kadonnut. Oli vain arkipäiväinen sinä ja minä, eikä paljoakaan yhteistä puhuttavaa. Mutta sinä olit onnistunut kuitenkin kohtaamisellamme valtaamaan pienen sopukan sydämestäni, tahdoit sitä tai et.

Tiedän, että tapaamme taas pian. Tulet pikipäin käymään kotimaassasi. Olen tavannut uusia ihmisiä, niin kuin uskoakseni sinäkin. Silti sinä yhä vain pidät paikkaa sydämessäni. Haluaisin osata käyttäytyä hillitysti, ettet osaisi lukea kasvoiltani, miten samalla kertaa olen innoissani ja peloissani tavatessani sinut. Haluan olla aito ja oma itseni, mutta samalla pelkään, että näet suoraan lävitseni.

Mitä tarvitsen elämääni

2005-06-30T22:00:00.000+03:00

Tähän oli ihan pakko osallistua ja täytyy myöntää, ettei vastaus tullut mitenkään yllätyksenä... :)

You need love.
You are a pretty normal, well-rounded person
that just craves that fairy tale love where you
will be swept off your feet and live happily
ever after. Chances are that you fantasize or
dream about it so much that you either see all
the guys/girls as unromantic or you tell
yourself that anyone could be your soulmate.
You long to have someone by your side and you
want to give back on the romance part too, not
just give.

What Do You Need in Your Life?
brought to you by Quizilla

Erilaisuutta

2005-06-28T16:18:00.000+03:00

Hän ei soita minulle, mutta laittaa viestin messengerillä. Hän ei laita yleensä ensin tekstiviestiä, vaan vastaa minun lähettämääni viestiin. Kun hän kuulee, että olen menossa ystävien kanssa ulos, hän toivottaa hauskaa iltaa. Hän sanoo, että hänelle voi laittaa tekstiviestejä illan aikana.

Hän sanoo vain: "Hyvä", kun kuulee, että minulla olisi muitakin ottajia. Ei hän sano mitään kun kerron, etten tapaile muita meidän tapaillessamme. Kun kerron olevani vähän ihastunut häneen, hän hymyilee pienesti eikä sano vieläkään mitään. Hän kiusoittelee minua ja kertoo minulle asioista, joista en tiedä mitään. Hän kertoo asioistaan kysyttäessä, ei juuri itse aloita henkevää keskustelua.

Minä haluan puhua tärkeistä asioista, mutta hän vaikuttaa vielä sulkeutuneelta. Silti hänen silmiinsä katsoessani tuntuu, että kaikki tärkeä on juuri tässä ja nyt.

Kesän työtehosta

2005-06-27T23:53:00.000+03:00

Tänään töissä olin tehokas, pitkästä aikaa. Työkaverini palasi viikon työmatkalta ja teimme koko päivän yhdessä töitä. Päivä oli sopivan rento, mutta silti saimme paljon aikaan. Koko viime viikon podin huonoa omaa tuntoa siitä, kun mukamas lorvailin hänen ollessaan poissa. Sitä kummasti vaatii itseltään usein paljon enemmän kuin mitä muut vaativat. Tuleva syksy tulee kuitenkin työmäärältään olemaan rankka, joten nyt täytyy ottaa vaan rennosti ja olla kuin muutkin eli tehdä vain se, mikä on tarpeen...

Love is in the air

2005-06-26T23:13:00.000+03:00

Vietin juhannusta ystäväporukalla mökillä, järven rannassa. Juhannukseemme kuului valtavat määrät hyvää ruokaa, juomaa ja hulvattomia seurapelejä. Aika kului taas kuin siivillä ja elämään jäi lukuisia lausahduksia. Sovimme jo viettävämme seuraavan juhannuksenkin samalla porukalla. Tosin sillä varauksella, että sinkut saavat ottaa mahdolliset tulevat siippansa mukaan. Juhlajoukossamme oli kaksi pariskuntaa. He olivat koko pitkän viikonlopun ajan hyvin rakastuneen oloisia. Eräs ystäväni supatti minulle olevansa kiusaantunut pariskuntien käytöksestä: halailusta, suukottelusta ja rakkaaksi kutsumisesta. Minusta oli mukava katsella heidän onnellisuuttaan ja olin vain iloinen heidän puolestaan! Toisen ystäväni kanssa vaihdoimme treffi-kokemuksiamme. Siitä pojasta joku saa vielä kelpo miehen itselleen. Hän on hauska ja hyvin romanttinen, mutta se romanttisuus on tainnut pelottaa tytöt aina tiehensä. Outoa! Juhannustaikoja ei tänä(kään) vuonna tehty, mutta toivon, että se oma ritarini löytää aikanaan tiensä luokseni taikomattomuudesta huolimatta…

Juhannuksen viettoa edelsi mukava (ja kostea) ilta muutaman luokkatoverin kanssa kaukaa, kaukaa vuosien takaa. Tästä juhannuksen varaslähdöstä johtuen, minulla ei riittänyt virtaa juhlia enää eilen illalla. Menin jo puolenyön jälkeen nukkumaan, ystävien jäädessä vielä riekkumaan. Siispä korvaukseksi edellisestä vaadinkin uutta hauskaa iltaa luokkatoverieni kera mitä pikimmiten! (vink, vink!)

Holding out for a Hero

2005-06-20T23:34:00.000+03:00

Bonnie Tyler sen jo aikanaan laulullaan kertoi:
(EDIT: Ja osuvasti kertoikin, vaikka täällä toivotettiinkin rouva takaisin 80-luvulle... ;)

"Up where the mountains meet the heavens above
Out where the lightning splits the sea
I could swear that there’s someone somewhere
Watching me
Through the wind and the chill and the rain
And the storm and the flood
I can feel his approach
Like a fire in my blood

I need a hero
I’m holding out for a hero ‘til the end of the night
He’s gotta be strong
And he’s gotta be fast
And he’s gotta be fresh from the fight
I need a hero
I’m holding out for a hero ‘til the morning light
He’s gotta be sure
And it’s gotta be soon
And he’s gotta be larger than life"

Minulle, kyllä kiitos!

Loistoilta

2005-06-19T01:48:00.000+03:00

Olin kavereiden tupareissa ja oli tosi mukava ilta! Siirryimme heidän uudesta kodistaan kaupunkiin jossain vaiheessa iltaa. Koskaan ennen, ei ole sama porukka pysynyt kasassa baarissa, niin kuin tänään. Eli sama hauska meininki, joka alkoi ystävien luona jatkui kaupungissa. Ennenkuulumatonta.

Kysyin häntä juhannuskemuihin, mutta hän (=treffikaveri) oli ehtinyt sopia muuta. Ei sekään haittaa. Tänään elämä maistuu kertakaikkiaan hyvältä! :)

Hämmennystä

2005-06-18T16:20:00.000+03:00

Kysyin, mitä hän minusta ajattelee. Hän katsoi minua sinisillä silmillään ja sanoi, ettei tiedä. Hän otti minut kainaloonsa ja silitti selkääni. Ei malttanut olla koskematta, vaikka oli väsynyt. Tänään hän sanoi, että olen hämmentävä, sillä tavalla positiivisesti. Hän suuteli minua pehmeillä huulillaan ja kertoi innostuneesti kuin pikkupoika työstään. Suloista :) Ystäväni kehoitti minua pyytämään hänet kanssamme juhannuksenviettoon. Kunpa tietäisin mitä tehdä!

Antautumista jonkun toisen sanoin

2005-06-14T22:44:00.000+03:00

Vain kerran
minä levitän itseni sinun jalkojesi juureen
ja sanon
ota.

Jos epäröit jää siihen
minä jatkan matkaa.

Jos tahdot sanella ehtoja
kerro ne nauhurille
minä suljen silmäni ja hymyilen hiljaa.

Jos et halua minua sellaisena kuin olen
niin ei sitten.

Jos sinulle on liikaa
että minä hyväksyn sinut
en jumalan kivikuvana
en tienviittana
en laintauluna
vaan ihmisenä
niin mene ja etsi muualta
papitar.

-tuntematon (minulle)-

Onnen tunne

2005-06-13T23:21:00.000+03:00

Onnen tunne on sitä, kun minun on hyvä olla toista olla lähellä ja hengittää samaan tahtiin. Se on sitä kun tahdon, että toisellakin on hyvä olla ja uskallamme heittäytyä.

Onnellisuus on sitä, kun voin olla luonnollinen ja oma itseni toisen kanssa. Kun hän katsoo minua hellästi silmiin ja tunnen että hän välittää. Ja kun en hänen silittäessään vatsaani jännitä vatsalihaksiani vain, jottei se tuntuisi hänen kätensä alla muhkuraiselta.

Perhejuhlaviikonloppu

2005-06-12T23:23:00.000+03:00

Olin eilen pitkäaikaisen ystäväni häissä. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja liikuttava. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Morsian näytti juuri siltä, miltä hänen hääpäivänään odotinkin näyttävän. Heidän häävalssinaan oli juuri se kappale, jonka hän oli päättänyt häävalssikseen jo yläasteella ollessamme, lähes viisitoista vuotta sitten. Sulhanen piti morsiamelleen niin kauniin puheen, että lähes kaikki häävieraat kyynelehtivät. Uskon, että he yhä puolen vuosisadan jälkeenkin katsovat toisiaan samalla hellyydellä sekä rakkaudella.

Tänään olin toisen (vielä pitkäaikaisemman) ystäväni lapsen ristiäisissä. Tämä pieni poika oli sylissäni ja katsoa tapitti minua pienillä silmillään. Kaksi viikkoa sitten hänen suupielensä nousivat ylöspäin vatsanväänteistä johtuen, mutta olen varma, että tänään hän soi ensimmäisen juuri minulle tarkoittamansa hymyn. Tämä pieni mies sulatti sydämeni hetkessä... :) Ystäväni sanoi, ettei hankkinut pojalle kummisetää, vaan se on minun tehtäväni kummitätinä.

Olisikohan hyvä kysymys treffikaverille, jonka 'paikasta' elämässäni en ole ihan varma: alatko kummilapseni kummisedäksi?

Jännitystä, odotusta ja punaa poskilla

2005-06-09T20:14:00.000+03:00

Kiirettä on pitänyt ja luovuus on ollut tauolla. En ole saanut kirjoitettua oikein mitään ja olen ollut kireä töissä ja väsynyt töiden jälkeen.

Taannoiset treffit poikivat parin viikon viiveellä kaksi uutta tapaamista, ja taidan olla päätä pahkaa ihastumassa. Toisaalta olo on tosi hyvä, mutta toinen puoli minusta tuntuu jarruttelevan ihastumista. Mistä sitä koskaan tietää kuinka tässä tulee käymään? On kivaa olla yhdessä ja ihanaa paistatella siinä lämpimässä tunteessa, joka minulla tuntuu olevan aina tapaamisemme jälkeen. Samalla minusta tuntuu, etten saa hänen katseestaan ja kosketuksestaan tarpeekseni. Mietin, mitä hänen hymynsä takana piileskelee ja mitä hän ajattelee, mutta en saa siihen selvyyttä. Hän vaikuttaa viihtyvän seurassani, mutta silti olen epävarma. Hänen suudelmansa vie jalat altani, ei tällaista voi olla olemassakaan...

Hyvän mielen linkki

2005-05-26T02:33:00.000+03:00

Tässä.

Ei oikein mitään asiaa, mutta silti...

2005-05-24T15:56:00.000+03:00

Tänään on hyvä päivä. Viime yö tuntui valvoessa ainakin 20-tuntiselta, mitä se ei tietenkään ollut. Nyt on vaikea uskoa tätä euforista oloa ilman mitään syytä ja vielä valvomisen jälkeen. Elämä on parasta huumetta! Menen iltapäiväsaunaan ja sitten lähden kaupunkiin... :)

=)

2005-05-19T01:32:00.000+03:00

Vietin juuri lähes kuusi tuntia nettituttavuuden seurassa. Paikoitellen luulin, että juttu loppuu kesken, mutta eipä se loppunutkaan. Aina löytyi uusia yhteisiä keskustelun aiheita. Aika meni kuin siivillä ja oli mukavaa. Lopulta tuli valomerkki ja meidän täytyi poistua ravintolasta. Hän saattoi minut taksijonoon ja siinä jonossa halatessamme, hän antoi minulle suudelman. Sellaisen, jonka jälkeen vain hymyilyttää ja tekee mieli vaipua (ellei hänen kainalonsa ole tarjolla) omiin haaveisiinsa. Ihanaa, grrh!

Vaihtelevaa pilvisyyttä VOL.2

2005-05-16T12:08:00.000+03:00

Sataa vettä. Istun katoksen alla ja kuuntelen sen ääntä. Maailmaan mahtuu paljon mukavia asioita. Olen saanut tavata paljon ihania ihmisiä ja nauttia iloisista hetkistä. Samalla olen kuitenkin jollain tavalla alakuloinen. Näin viikonloppuna sisareni surullisena. Hän, jos kuka, ansaitsisi olla onnellinen. Tekisi mieli ravistella hänen puolisoaan ja vannottaa puhumaan huolistaan. Tiedän, ei ole helppoa puhua asioista, jotka painavat mieltä, mutta ei toista saa sulkea ulkopuolelle. Nyt kaikki on taas hyvin, mutta oli tavattoman vaikeaa katsoa sivusta ja odottaa, koska herran puhumattomuus menee ohi. Eikä ole minun tehtävänikään puuttua asiaan. Voin vain olla toiselle tukena sillä parhaimmalla taidolla, joka minulla on. Jos ei ole helppoa olla yksin, ei ole helppoa olla parisuhteessakaan. Kaikki se mitä näen, saa minut miettimään onko se kaiken sen huolen, murheen ja vaivan arvoista.

Tutustumista

2005-05-13T17:57:00.000+03:00

Kun erosin entisestä rakkaastani, olin luonnollisesti surullinen ja murtunut. Parhaita asioita yhteenkuuluvaisuuden ja tunteiden lisäksi oli se, ettei tarvinnut arvailla miltä toisesta jokin asia tuntui tai kuulosti. Eron jälkeen ajatus siitä, että se suuri tutustuminen on taas jossain vaiheessa edessä uuden ihmisen kanssa, oli lähes ylitsepääsemättömän raskas.

Nyt, kun olen tutustumassa uuteen ihmiseen, olen levoton. Meidän piti olla ystäviä, mutta ajatukseni tuntuvat pyörivän yhä enemmän hänen ympärillään. Puntaroin jälkeenpäin hänen sanojaan ja hymyjään. Voisiko niiden taakse kätkeytyä ihastus ja toive jostakin suuremmasta? Koitan toppuutella itseäni ja rauhoittua tutustumaan rauhassa, mutta silti mieleni on levoton, kun en tiedä mitä hän minusta ajattelee.